SENIORIASIOITA KOSKEVAT PÄÄTÖSLAUSELMAT:

28. Harjoittelijoiden saaminen ulkosuomalaisten seniorityöhön

Aikaisempien ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselmien pohjalta vuoden 2004 alusta Suomi-Seura ry käynnisti sosiaali- ja terveydenhoitoalan (AMK) harjoitteluohjelman yhteistyössä kansainvälisen henkilövaihdon keskuksen CIMO:n kanssa. Ohjelman tavoitteena on antaa ulkosuomalaisvanhuksille mahdollisuus saada suomen/ ruotsinkielistä harjoittelupalvelua ja näin tukea ulkosuomalaisvanhusten hyvinvointia. Harjoittelijat ovat joko sosionomi tai terveydenhoitoalan opiskelijoita ja heillä on takanaan vähintään vuoden opinnot. Harjoittelu lasketaan osaksi nuorten opintoja, joten oppilaitos valvoo harjoittelun toteutumista. Tämä edellyttää, että harjoittelijalla on harjoittelupaikassaan ammattitaitoinen, ohjaava henkilö, joka on tarvittaessa myös yhteydessä harjoittelijan oppilaitokseen. Harjoittelujaksot Suomi-kodeissa kestävät 3 - 6 kuukautta.

Tähän mennessä harjoittelijat ovat sijoittuneet maailmalla toimiviin Suomi-koteihin Australiaan, Kanadaan, Yhdysvaltoihin ja Venäjälle. Harjoitteluohjelmalle on myönnetty jatkorahoitus opetusministeriön korkeakouluyksiköltä kaudelle 2007-2009. Rahaa on budjetoitu ohjelmaan 60 000 euroa/vuosi, mikä mahdollistaa vuosittain noin 20 opiskelijan harjoittelun Suomi-kodeissa. Nykyisellä rahoituksella ja hakijamäärällä ei voida täyttää kaikkia tarjolla olevia harjoittelupaikkoja.

Suomi-koti harjoitteluohjelmaan on vuosittain kaksi erillistä hakua, jolloin CIMO julkaisee kuvaukset Suomi-kodeissa tarjolla olevista harjoittelupaikoista kotisivuillaan. Kuvausten perusteella opiskelijat voivat hakea harjoittelupaikkoja nettihaulla. CIMOssa tehdään harjoittelijoiden esivalinta määräaikaan tulleiden hakemusten perusteella, jonka jälkeen Suomi-kodille lähetetään tiedot ehdokkaista, joista harjoittelupaikan edustajat valitsevat harjoittelijan. Rahoituksen ohella oman haasteensa harjoitteluohjelmaan on tuonut myös opiskelijoiden innostaminen ulkomaanharjoitteluun ja kielitaito. Esimerkiksi Venäjän ja Ruotsin harjoittelupaikkoja on pystytty täyttämään vaihtelevasti, koska hakijoita on ollut vähän.

Suomalaisilla sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksilla on myös omia kahdenkeskisiä harjoitteluohjelmia eri maissa sijaitsevien vanhustenhuoltolaitoksien ja esim. senioreille palveluja tarjoavien ulkosuomalaisjärjestöjen kanssa. Oppilaitokset edellyttävät, että harjoittelupaikkaa tarjoava yhteisö järjestää harjoittelijalle ammattitaitoisen harjoittelun ohjaajan.

Vuoden 2000 USP:n istunnon päätöslauselmaan numero 9 (Sosiaali- ja terveydenhoitoalan työ- ja harjoittelumahdollisuuksien tukeminen) antamassaan lausunnossa sosiaali- ja terveysministeriö on todennut olevansa valmis tukemaan toimenpiteitä, joilla sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden ja opiskelijoiden työ- ja harjoittelumahdollisuuksia ulkosuomalaisissa järjestöissä ja hoitolaitoksissa edistetään. Lausunnossa kuitenkin muistutetaan sosiaali- ja terveysalan pahenevasta työvoimapulasta.

Vuoden 2005 USP:n istunnossa on hyväksytty päätöslauselma: ”Ulkosuomalaisparlamentti toteaa, että erilaisten olemassa olevien ulkosuomalaissenioreihin kohdistuvien projektien ja harjoitteluohjelmien rahoituksen jatkuvuus on varmistettava niin, että niitä voidaan laajentaa kattamaan ulkosuomalaisyhteisöt mahdollisimman laaja-alaisesti ja kehottaa puhemiehistöä ja sihteeristöä jatkamaan eri yhteistyöhankkeiden ja rahoituskanavien selvitystyötä.” Tämän päätöslauselman pohjalta puhemiehistö ja sihteeristö ovat työskennelleet ulkosuomalaissenioreiden parissa tehtävän seniorityön ja vanhustenhoitoalan harjoitteluohjelmien luomiseksi ja jatkamiseksi ja tämä työ jatkuu edelleen.

ULKOSUOMALAISPARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMA:

Ulkosuomalaisparlamentti kehottaa opetusministeriön korkeakouluyksikköä lisäämään Suomi-koti -harjoitteluohjelman rahoitusta ja kehottaa sosiaali- ja terveydenhoitoalan oppilaitoksia tutkimaan mahdollisuuksia ulkosuomalaisseniorityön harjoitteluohjelmien aloittamiseksi. Ulkosuomalaisparlamentti myös kannustaa puhemiehiä ja sihteeristöä jatkamaan jo olemassa olevien päätöslauselmien pohjalta aloitettua työtä ulkosuomalaissenioreiden parissa tehtävän seniorityön ja vanhustenhoitoalan harjoitteluohjelmien jatkamiseksi ja rahoituksen varmistamiseksi.

29. Suomenkielinen seniorihoitotyön verkosto ulkosuomalaisille

Eri puolilla maailmaa suomalaisyhteisöt ovat järjestäneet suomalaissenioreiden auttamisen eri tavoin. Kanadassa, Yhdysvalloissa, Australiassa ja Ruotsissa on toimivat Suomi-kodit ja niiden yhteydessä tarjotaan kotipalveluja ja vapaaehtoispalveluja. Näissä maissa toimii myös muita suomalaisille senioreille sosiaalipalveluja tarjoavia yhteisöjä. Suomi-Seura ry:n seniorineuvonta on vuodesta 1997 ylläpitänyt ja päivittänyt rekisteriä ulkosuomalaisille tarjottavista senioripalveluista ja Suomi-kodeista eri puolilla maailmaa.
Suomi-Seura ry:n tukihenkilöverkosto toimii 23 maassa ja käsittää 41 keskustukihenkilöä ja satoja paikallisia tukihenkilöitä. Tukihenkilöitten puoleen voivat kääntyä myös seniori-ikäiset. Tukihenkilötoiminta perustuu vapaaehtoistyön periaatteelle ja sen osana toimivat myös ystäväverkostot Saksassa ja Iso-Britanniassa.

Sosiaali- ja terveysministeriö on Ulkosuomalaispoliittiseen ohjelmaan antamassaan lausunnossa todennut ulkosuomalaisiin kohdistuvasta tutkimustoiminnasta, että vuosien mittaan kertyneestä tiedosta on varmasti jo kertynyt tarpeeksi tietoa, jonka pohjalta asioita voidaan viedä eteenpäin, eikä pidä jäädä odottamaan mahdollisesti vuosia kestäviä tutkimustuloksia ennen kuin ryhdytään toimenpiteisiin. Vanhustyön kartoittamista on tehty esim. Hampurin Merimieskirkon sosiaalikuraattorin toimesta. Ruotsissa suomenkielisestä vanhustenhoidosta on Ruotsin sosiaalihallitus (socialstyrelsen) tehnyt kattavan selvityksen vuonna 2001 (Äldreomsorg för finsktalande i Sverige). Ulkosuomalaisiin kohdistuvaa tutkimustyötä tekee pääasiassa Siirtolaisuusinstituutti. Senioriasioita tutkivia tahoja Suomessa ovat pääasiassa STAKES (Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus), Kuntokallio (Vanhustyön koulutus- ja tutkimuskeskus) ja yliopistojen gerontologian tutkijat.

Vuoden 2005 USP:n istunnon päätöslauselmassa 48 todetaan:
”Ulkosuomalaisparlamentti kehottaa ulkosuomalaisyhteisöjä tutkimaan mahdollisuuksia omien alueittensa seniorityön yhteyshenkilön nimeämiseksi. Lisäksi ulkosuomalaisparlamentti kehottaa puhemiehistöä ja sihteeristöä jatkamaan ulkosuomalaisseniorityöhön suunnattujen harjoitteluohjelmien ja projektien seurantaa ja pyrkimän tarkoituksenmukaisten ja tarpeellisten ulkosuomalaisvanhustenhuoltomallien kehittämiseen ja toteuttamiseen.”

Suomalaiset Seniorit Maailmalla –työryhmä lähetti joulukuussa 2006 Ulkosuomalaisparlamentin puhemiehille sähköpostiviestin, jossa kerrottiin USP:n 2007 istunnon yhteydessä pidettävän senioriseminaarin teemana olevan tulevaisuuden näkymät ja haasteet ulkosuomalaisseniorikentällä ja että seminaarin tarkoitus on kartoittaa ja pohtia ulkosuomalaisten omia näkökulmia siihen mitä ulkosuomalaisseniorikentällä tulee tapahtumaan seuraavan kymmenen vuoden aikana. Tarkoitus oli saada kartoitetuksi ulkosuomalaisseniorikentän nykytilanne, tulevaisuudennäkymät ja mahdolliset haasteet vuoteen 2017 mennessä ja käyttää sitä seminaarin keskustelun ja pohdinnan tukena.

USP:n puhemiehille lähetetyssä viestissä pyydettiin USP:n aluejaon mukaisesti nimeämään yhteyshenkilö, joka vastaisi valmiin sähköpostikyselyn toimittamisesta alueensa senioritoimijoille (ulkosuomalaisjärjestöille, Suomi-koteihin jne.) ja joka tekisi saatujen vastausten pohjalta alueen yhteenvedon. Aluekuvauksissa pyrittiin selvittämään, mitä keskeisiä kysymyksiä ja ongelmia on mahdollisesti jo noussut tai nousemassa esiin ikääntyvien ulkosuomalaisten keskuudessa ja selvittämään keskeisiä aiheita kuten alueiden Suomi-kotien toiminta, mahdolliset suunnitelmat Suomi-kodin perustamisesta, onko suomenkielinen ikääntyvä väestö vanhenemassa ja onko alueelle muuttamassa lisää suomalaisia sekä hoitohenkilökunnan saatavuus. Kyselyn tuloksena melkein kaikki alueet nimesivät senioriyhteyshenkilön ja alueen suomalaisten senioreitten tilanteesta saatiin lisätietoa.

Rahaston perustaminen ikääntyvien, tukea tarvitsevien ulkosuomalaisten hyväksi vaatisi sitä hallinnoivan tahon. Rahaston perustaminen vaatii, että sille luodaan säännöt, joissa on mainittava rahaston nimi, miten peruspääoma on kerätty, miten varoja kerätään, rahaston käyttökohteet, kuka hallinnoi ja päättää rahaston käytöstä, miten kirjanpito hoidetaan, miten rahasto voidaan purkaa ja kuka siitä voi tehdä päätöksen sekä päätöksen jäljellä olevien varojen käytöstä.

ULKOSUOMALAISPARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMA:

Ulkosuomalaisparlamentti esittää puhemiehistön ja sihteeristön koordinoiman ulkosuomalaisseniorityön työryhmän muodostamista ulkosuomalaisparlamentin aluejaon mukaan nimetyistä seniorityön yhteyshenkilöistä.

30. Ulkosuomalaisten senioritalojen rahoituksen varmistaminen

Suomi-kodit ovat pääsääntöisesti ulkosuomalaisyhteisöjen omien ponnistusten tuloksia. Joissakin maissa Suomi-kodit saavat sijaintivaltionsa tukea, mutta usein tuen saamisen edellytyksenä on, että asukasvalinnassa huomioidaan myös muut kuin suomalaiset. Suomessa Raha-automaattiyhdistys tukee seniorikotien rakennushankkeita ja myöntää rahoitusta niiden ylläpitoon, mutta pääsääntöisesti RAY ei myönnä avustuksia Suomen ulkopuolelle sijaitseviin hankkeisiin. Tähän mennessä RAY on avustanut vain muutamia ulkosuomalaissenioreihin kohdistuneita projektiluontoisia hankkeita. Suomesta saatavan tuen takaamiseksi Suomi-kodeille suunnattu määräraha tulisi sisältyä valtion vuotuiseen budjettiin. Suomi-kotien rahoituksen turvaamiseksi tehty aiempi päätöslauselma on vuoden 2000 USP:n istunnosta. Ulkosuomalaissenioreiden hoidon järjestämiseksi ja sen rahoituksen turvaamiseksi tehtyjä aikaisempia päätöslauselmia on useita.

ULKOSUOMALAISPARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMA:

Ulkosuomalaisparlamentti kehottaa puhemiehistöä ja sihteeristöä selvittämään mahdollisuuksia Suomi-kodeille ja ulkosuomalaisten suomenkieliseen vanhustenhuoltoon suunnattujen määrärahojen sisällyttämiseksi valtion vuotuiseen budjettiin. Samalla ulkosuomalaisparlamentti kehottaa ulkosuomalaisyhteisöjä oma-aloitteisuuteen omien asuinmaittensa vanhustyön rahoitusmahdollisuuksien kartoittamisessa.

31. Lähdeveron 35 % palauttaminen

Korkein hallinto-oikeus antoi 25.5.2007 päätöksen ulkomaille maksettujen eläkkeiden lähdeveroa koskevassa asiassa, johon se oli hakenut ennakkopäätöstä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin oli antanut asiassa (C-520/04) päätöksen marraskuussa 2006. KHO:n päätökseen perustuen Verohallinto palauttaa osan lähdeverosta niille Euroopan Unionin alueella asuville eläkeläisille, jotka saavat kaikki tai suurimman osan eläketuloistaan Suomesta, jos lähdeverotus on johtanut ankarampaan verotukseen kuin Suomessa asuvan kohdalla. Verohallitus katsoo, että ”lähes kokonaan” on vähintään 75 %, koska tämä raja esitetään Euroopan Komission suosituksessa vuodelta 1993 ja 75 %:n raja on vuoden 2006 alusta otettu Suomessa rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain 13 §:ään. Verohallituksen mukaan veroa voidaan palauttaa myös palkkatulosta, joka on lähdeverotettu 35 % mukaan.

Lähdeverojen palautus koskee verovuosia ennen vuotta 2006, jolloin ulkomaille maksettujen eläkkeiden osalta siirryttiin progressioverotukseen. Palautusta voi hakea Verohallinnon lomakkeella 6209b ja mukaan on liitettävä asuinvaltion veroviranomaisen antama tulotodistus. Oman asuinmaan veroviranomainen voi merkitä todistuksen joko Suomen Verohallinnon lomakkeelle 6209b tai antaa vastaavan erillisen tulosteen. Palautushakemus lähetetään Pääkaupunkiseudun verotoimistoon, PL 400, 00052 Vero, Finland. Ulkomaille maksetuista eläkkeistä perittyjen lähdeverojen palautushakemuslomake on tulostettavissa Verohallinnon Internet sivuilta www.vero.fi. Puhelinneuvontaa asiassa saa Verohallinnon kansainvälisen henkilöverotuksen palvelunumerosta +358 (0)20 697 024. Verohallinnolle jo aikaisemmin lähetetyt hakemukset käsitellään ja hakijalta pyydetään tarvittaessa erikseen täydennystä hakemukseen. Verohallinnon arvion mukaan ensimmäiset palautukset maksetaan loppuvuonna 2007.

ULKOSUOMALAISPARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMA:

Ulkosuomalaisparlamentti pyytää puhemiehistöä ja sihteeristöä seuraamaan ulkomaille maksetuista eläkkeistä perittyjen lähdeverojen palautuskäytäntöjä.

32. Ulkomailla asuvien suomalaiseläkeläisten paluumuuton helpottaminen

Suomen perustuslain 9§:ssä taataan liikkumisvapaus ja maahan saapuminen ja sen sisällä vapaa liikkuminen on turvattu mm. seuraavasti: ”Suomen kansalaisella ja maassa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa.”
sekä ”Suomen kansalaista ei saa estää saapumasta maahan, karkottaa maasta eikä vastoin tahtoaan luovuttaa tai siirtää toiseen maahan.” Liikkumisvapautta koskeva säännös turvaa erityisesti seuraavia oikeuksia: a) liikkumisvapaus maassa (oikeus liikkua paikkakunnalta toiselle ja myös paikkakunnan sisällä), b) asuinpaikan valintavapaus, c) oikeus lähteä maasta ja d) maassaoleskeluoikeus (suoja maasta poistamista vastaan ja oikeus saapua maahan). Myös kansainvälisissä ihmisoikeussäännöksissä turvataan oikeus oleskeluun maassa ja oikeus vapaasti palata maahan. Oikeutta koskevat rajoitukset liittyvät ainoastaan esim. poikkeuslakeihin.

Suomessa muuttoilmoituksen mukainen osoite määrittää kotipaikkakunnan, jonka vastuulla on kunnan asukkaiden sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen. Suomessa on asumisperusteinen sosiaaliturva ja sen piiriin pääsyä anotaan Kelan lomakkeella Y77.
Suomalainen sairausvakuutuskortti eli ns. Kela-kortti todistaa henkilön kuulumisen Suomen sosiaaliturvan piiriin. EU:n sosiaaliturva-asetus 1408/71 koordinoi jäsenvaltioiden välistä sosiaaliturvaa ja sen lainvalintamääräyksissä määritellään, minkä valtion sosiaaliturvalainsäädäntöä henkilöön kulloinkin sovelletaan. Pääsääntöisesti henkilö kuuluu kerrallaan vain yhden jäsenvaltion sosiaaliturvalainsäädännön piiriin.

ULKOSUOMALAISPARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMA:

Ulkosuomalaisparlamentti esittää, että sosiaali- ja terveysministeriö tutkisi mahdollisuuksia helpottaa paluumuuttajavanhusten asettautumista Suomeen sekä mahdollisuuksia jakaa paluumuuttajavanhustenhuollon ja sen rahoituksen kokonaisvastuu valtion ja kuntien kesken.

33. Valtionkonttorin osoitekyselyistä luopuminen

Kaikkien maiden eläkelaitokset pääsääntöisesti vaativat säännöllisin väliajoin elossaolotodistuksen niiltä eläkeläisiltä, joille he maksavat eläkettä oman maan ulkopuolelle. Valtiokonttori on suurin eläkelaitos Suomessa ja ulkomailla asuvien eläkkeensaajien osalta osoitetiedustelua käytetään elossaolotodistuksena. Elossaolotodistuksen voi saada myös Suomen lähetystöistä (Konsulipalvelulaki 34§).
Kun Suomen kansalainen asuu ulkomailla, säilyvät hänen henkilö- ja asumistietonsa Suomessa ajantasaisina vain, jos hän itse huolehtii tietojensa ilmoittamisesta Suomeen. Ilmoituksen henkilö voi tehdä joko viimeisen kotikuntansa maistraattiin tai lähimpään Suomen edustustoon nykyisessä asuinmaassaan. Koska mikään laki ei velvoita ulkomailla pysyvästi asuvia Suomen kansalaisia pitämään osoitetietojaan ajantasaisina väestörekisterissä, on vuoden 2002 USP:n istunnossa hyväksytty päätöslauselma 64 : ”Ulkosuomalaisparlamentti kehottaa ulkomailla asuvia Suomen kansalaisia ilmoittamaan muuttuneet väestörekisteritiedot Suomen väestörekisterikeskukseen joko suoraan tai Suomen ulkomaanedustuston kautta.”
Väestötietojärjestelmään merkitään tiedot kaikista Suomessa tai ulkomailla asuvista Suomen kansalaisista ja Suomessa vakituisesti asuvista ulkomaalaisista. Osoitetietoina voidaan tallettaa tapauksesta riippuen henkilön vakinaisen asuinpaikan osoite, mahdollinen tilapäisen asuinpaikan osoite ja lisäksi tarvittaessa myös erillinen postiosoite, jos postilähetykset halutaan toimitettavaksi muuhun kuin asuinpaikan osoitteeseen. Jos ulkomaille tilapäisesti muuttaneella säilyy asunto Suomessa, tämän asunnon osoite säilyy hänellä vakinaisen asuinpaikan osoitteena. Muussa tapauksessa hänelle jää pelkästään tieto kotikunnasta Suomessa ilman tarkempaa vakinaisen asuinpaikan osoitetta. Kummassakin tapauksessa hänelle merkitään lisäksi tieto tilapäisen asuinpaikan osoitteesta ulkomailla. Suomesta vakinaisesti muuttaneelle merkitään väestötietojärjestelmään tieto viimeisestä kotikunnasta Suomessa, poistetaan tieto vakinaisen asuinpaikan osoitteesta Suomessa ja merkitään tieto vakinaisen asuinpaikan osoitteesta ulkomailla. Jos ulkomailla vakinaisesti asuva oleskelee tilapäisesti Suomessa esimerkiksi vapaa-ajan asunnollaan, hänelle voidaan merkitä tämän asunnon osoite tilapäisen asuinpaikan osoitteeksi. Väestötietojärjestelmään merkityille henkilöille voidaan merkitä vakinaisen ja tilapäisen osoitteen lisäksi myös tieto erillisestä postiosoitteesta, joka voi olla suomalainen tai ulkomainen osoite. Erillinen postiosoite voidaan merkitä myös ulkomaille vakinaisesti tai tilapäisesti muuttaneelle suomalaiselle.

ULKOSUOMALAISPARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMA:

Ulkosuomalaisparlamentti kehottaa Valtiokonttoria pidentämään elossaolotodistusten palautusaikoja ja samalla muistuttaa ulkosuomalaisia siitä, että osoitetietojen pitäminen ajantasaisina väestörekisterissä on tärkeää etenkin kriisitilanteiden varalta ja helpottamaan viranomaisten yhteydenottoa esim. perintö-, äänioikeus ja asevelvollisuusasioissa.

34. Suomalaisten sotalasten kuntouttaminen Suomessa

USP:n vuoden 2002 istunnon päätöslauselma 45 koskee sotalapsien kuntoutusta: ”Ulkosuomalaisparlamentti kehottaa sihteeristöä selvittämään mahdollisuudet sotalapsien ja sotaorpojen huomioimisesta fyysistä ja psyykkistä kuntoutusta koskevassa lainsäädännössä.” Tähän päätöslauselmaan on sosiaali- ja terveysministeriö antanut sotalapsia koskien seuraavan lausunnon: ”Ruotsissa asuvien sotalapsien osalta sosiaali- ja terveysministeriö toteaa, että he ovat sopeutuneet ruotsalaiseen yhteiskuntaan ja useimmilla heistä lienee varsin huono suomenkielentaito. Sosiaali- ja terveydenhuollon kuntoutuspalvelut ovat Ruotsissa hyvät, jopa paremmat kuin Suomessa. Sen vuoksi ei tunnu perustellulta ryhtyä järjestämään erityislakiin perustuvaa kuntoutusta Suomessa.”

Ruotsiin ja Tanskaan lähetettiin vuosina 1939-1945 yhteensä noin 70 000 – 75.000 sotalasta, joista noin 15.000 lasta Ruotsista ja noin 500 lasta Tanskasta jäi palauttamatta Suomeen. Ruotsissa asuvat sotalapset ovat perustaneet paikallisia sotalapsiyhdistyksiä ja
Suomen Sotalapsiyhdistysten Keskusliitto perustettiin Helsingissä vuoden 1997 lopulla.

ULKOSUOMALAISPARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMA:

Ulkosuomalaisparlamentti kehottaa puhemiehistöä ja sihteeristöä selvittämään mahdollisuudet sotalapsien huomioimisesta kuntoutusta koskevassa lainsäädännössä.

35. Kaikkien ulkosuomalaisten verotus samaan verotoimistoon

Vuoden 2006 alusta lähtien ulkosuomalaisten verotusasiat on hoidettu keskitetysti pääkaupunkiseudun verotoimistossa, jonka käyntiosoite on Rajatorpantie 8 A, Vantaa (Myyrmäki) ja postiosoite PL 400, 00052 Vero, Finland. Kansainvälinen henkilöverotuksen palvelunumero on +358 (0)10 193 460.

ULKOSUOMALAISPARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMA:

Ulkosuomalaisparlamentti toteaa, että ulkosuomalaisten verotus on jo vuodesta 2006 alkaen keskitetty pääkaupunkiseudun verotoimistoon. Ulkosuomalaisparlamentti pyytää Verohallintoa tehostamaan tiedotustaan verotoimistoille ja ulkosuomalaisille.

36. Ulkomaille lähetettyjen pappien eläke-etuudet

Henkilöllä, joka on virka- tai työsuhteessa evankelis-luterilaiseen kirkkoon, sen seurakuntaan, seurakuntainliittoon tai muuhun seurakuntain yhtymään, on tietyin edellytyksin oikeus kirkon eläkelaissa (KiEL) säädettyyn eläketurvaan. Yhdistys, muu yhtymä, säätiö tai laitos voi kirkkohallituksen kanssa sopia, että sen palveluksessa olevaan pappiin tai lehtoriin, jolle tuomiokapituli on antanut oikeuden toimia pappina tai lehtorina sen palveluksessa, tai diakonissaan, joka hoitaa päätoimenaan opetustehtävää diakonissalaitoksessa, sovelletaan kirkon eläkelain säännöksiä. Samoin voidaan kirkkohallituksen kanssa sopia, millä ehdoilla kirkon eläkelakia sovelletaan henkilöön, joka on kirkkojenvälisen tai vastaavan järjestön palveluksessa ulkosuomalaisten keskuudessa jonkun muun evankelis-luterilaisen kirkon tai sen seurakunnan tehtävässä taikka lähetystyössä. Kirkon eläkelain 11 §:n mukaan kirkon keskusrahasto voi, milloin edellytyksiä täyden vakinaisen eläkkeen saamiseen ei ole, erityisistä syistä myöntää kirkolliskokouksen tarkoitukseen vahvistaman määrärahan puitteissa ylimääräisen eläkkeen edellyttäen, että anojan toimeentulo on eläkkeestä riippuvainen.
Kirkon eläkelain muutosesitys on käsiteltävänä eduskunnassa ja sitä ollaan uusimassa aivan lähiaikoina.

Kirkon ulkosuomalaistyössä eri puolilla maailmaa työskentelee yhteensä noin 140 täysiaikaista työntekijää. Heistä noin puolet on siirtolais- tai turistipappeja. Suomen evankelis-luterilainen kirkko on sopinut heidän palvelussuhdejärjestelyistään ao. maan luterilaisen sisarkirkon tai ekumeenisen yhteistyökumppanin kanssa. Näiden sopimusten perusteella valtaosa suomalaisista siirtolaispapeista ja muista työntekijöistä on ao. maan luterilaisen kirkon palveluksessa. Niiden maiden ulkosuomalaistyötä varten, joissa tällainen yhteistyö ei ole mahdollista, on kirkkohallitukseen perustettu siirtolaispapin virkoja (tällä hetkellä 3 virkaa).

Edellä kuvatulla tavoin syntyneet suomalaisten siirtolaispappien ulkomaisiin sisarkirkkoihin solmitut palvelussuhteet (työsopimus- tai virkasuhteet) ovat tarjonneet ao. maan normiston ja kustannustason mukaisen hyvän ja turvallisen palvelussuhteen. Yleensä palvelussuhteen edut ovat myös hyvin vastanneet työntekijöiden odotuksia. Joidenkin maiden osalta kirkon ulkosuomalaistyö on maksanut ao. maan palkan lisäksi ulkomaanlisää, jolla on korjattu alhaista palkkatasoa.

Palvelussuhteen sisältöön kuuluu myös eläketurva. Näin ollen siirtolaispappien eläke ulkomaisen palvelun osalta muodostuu ao. maassa ja sen säädösten mukaan. Näiden siirtolaispappien eläkemaksut on maksettu ulkomaisille eläkelaitoksille. Tältä ajalta ei eläkeaikaa yleensä kartu kotimaassa. Eri maissa ja kirkoissa nämä järjestelyt poikkeavat merkittävästi toisistaan. Kaikkien ulkomaisten kirkkojen palveluksessa olleiden ja olevien siirtolaispappien eläketurva selvitettiin yksilöllisesti 1980 luvun lopulla. Tuolloin todettiin, että siirtolaispappien eläkejärjestelyt olivat Australiaa lukuun ottamatta kohtuullisella tasolla Suomen järjestelyihin verrattuna. Osalla Australiassa palvelleista papeista ei ole lainkaan eläkekertymää ulkomaisen palvelunsa ajalta.

Ulkomaisten sisarkirkkojen palvelukseen siirtyviä siirtolaispappeja on 1980-luvulta lähtien johdonmukaisesti pyydetty selvittämään ulkomaisen työnantajansa eläketurvan sisältö ja tarvittaessa täydentämään sitä eläkevakuutuksin. Osa siirtolaispapeista, jotka olivat muuttaneet ulkomaille ennen edellä mainittua (1980-luvulla tehtyä) eläkeselvitystä, ei ollut lainkaan tietoisia mahdollisista puutteista eläketurvassaan. He olivat siinä käsityksessä, että ulkomaisesta palvelussuhteesta huolimatta Suomen evankelis-luterilainen kirkko huolehtii heidän eläkkeestään.

Eläketurvan karttumisen perusedellytys on, että työntekijän eläkemaksut on maksettu palvelussuhteen ajalta. Siirtolaispappien eläkemaksut on suoritettu ulkomaisille eläkelaitoksille, joiden tehtävänä on myös huolehtia eläketurvasta ao. työntekijän ulkomaisen palvelun ajalta. Poikkeuksen muodostavat ne siirtolaispapit, joiden eläketurvan ulkomaiset sisarkirkot tai työntekijät itse ovat hoitaneet puutteellisesti tai eläkejärjestelyistä ei ole huolehdittu lainkaan.

ULKOSUOMALAISPARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMA:

Ulkosuomalaisparlamentti pyytää Kirkon keskusrahastoa selvittämään, millä ehdoilla Suomen evankelis-luterilaisen kirkon eläkelakia voidaan soveltaa ulkosuomalaistyössä palvelleisiin siirtolaispappeihin.

37. Suomesta ulkomaille maksettavien eläkkeiden verotus

Ulkomailla asuvien rajoitetusti verovelvollisten eläkeläisten verotus on samanlainen kuin Suomessa yleisesti verovelvollisten verotus. Vähennysoikeudet, veroprosentti ja veroilmoitus- ja verotusmenettelyt ovat samanlaiset sekä Suomessa asuville eläkeläisille että Suomesta ulkomaille eläkettä saaville eläkeläisille. Verosopimuksiin perustuen eläkkeitten verotusoikeus joko jää Suomelle tai on annettu asuinvaltiolle. Verosopimusten mukaan kaksinkertaisen verotuksen poistaminen tapahtuu pääsääntöisesti verovelvollisen asuinvaltiossa. Suomen valtio on solminut verosopimuksen yli 60 valtion kanssa ja näissä sopimuksissa määritellään tulolajeittain kummalle valtiolle jää verotusoikeus.

Suomesta ulkomaille maksetuista eläkkeistä vero jää kokonaisuudessaan valtiolle. Keskimääräistä kunnallisveroprosenttia käytetään vain verotuksen tason määrittämiseen niin, että verotusaste vastaa Suomessa asuvan eläkeläisen verotusta. Ulkomailla asuvilla eläkkeensaajilla on oikeus samoihin vähennyksiin kuin Suomessa asuvilla, esim. veronmaksukyvyn alentumisvähennykseen suurten sairauskulujen vuoksi. Ulkomailla asuvien rajoitetusti verovelvollisten ei tarvitse maksaa Suomeen sairaanhoitomaksua, ellei Suomi vastaa heidän sairaanhoitokustannuksistaan EU:n sosiaaliturva-asetuksen 1408/71 perusteella.

ULKOSUOMALAISPARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMA:

Kehotetaan, että sihteeristö ja puhemiehistö tutkii keinoja kaksoisverotuksen välttämiseksi. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi poistamalla kunnallisveroluontoinen vero tai myöntämällä asuinmaassa välttämättömiä sairausvakuutus- ja muita kunnallisveroluontoisia maksuja vastaavat vähennykset tai myöntämällä muu kohtuullinen verohuojennus niiden ulkosuomalaisten työeläkkeensaajien kohdalla, jotka joutuvat maksamaan nykyisessä asuinmaassaan välttämättömiä sairausvakuutus- ja muita kunnallisveroluontoisia maksuja.

Kansalaisuusasioita koskevat päätöslauselmat

Kulttuuriasioita koskevat päätöslauselmat

Nuorisoasioita koskevat päätöslauselmat

Opetus- ja koulutusasioita koskevat päätöslauselmat

Sosiaaliasioita koskevat päätöslauselmat

Ulkosuomalaisparlamentin sääntöjä koskevat päätöslauselmat

Talousasioita koskevat päätöslauselmat

Tiedotusasioita koskevat päätöslauselmat

Poliittisia ja virallisia asioita koskevat päätöslauselmat

Takaisin päätöslauselmasivulle

Sivun alkuun