POLIITTISIA JA VIRALLISIA ASIOITA KOSKEVAT PÄÄTÖSLAUSELMAT:

49. Suomensukuisten kansojen sortaminen Venäjällä

Ulkosuomalaisparlamentti (USP) perustettiin vuonna 1997 ulkosuomalaisyhteisöjen yhteistyöfoorumiksi. Ulkosuomalaisparlamentti on siis ulkosuomalaisten asioita ajava toimielin. Suomalais-ugrilaiset kansat ovat suomalaisten sukulaisia Suomalais-ugrilaiset kansat eivät ole koskaan asuneet Suomessa. Suomalais-ugrilaisten kansojen asema ja heidän viisumiasiansa eivät kuulu USP:n toimialueeseen.

USP kuitenkin tunnustaa oikeuden omaan kieleen ja kulttuuriin tärkeäksi ja toivoo, että asiaa tuodaan esille asianmukaisilla foorumeilla. Suomalais-ugrilaisten kansojen liike on oma foorumi, jolla on omat elimet ja toimintamenetelmät.

ULKOSUOMALAISPARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMA:

Ulkosuomalaisparlamentti päätti olla esittämättä toimenpiteitä, koska asia ei kuulu Ulkosuomalaisparlamentin toimialaan.

50. Ulkosuomalaisten äänestämistä helpotettava kirjeäänestyksen avulla

Ulkosuomalaisten äänestämisen helpottaminen on ollut esillä monissa istunnoissa (Päätöslauselmat 31/2000, 68/2002 ja 64/2005). Asia saatiin Hallituksen Ulkosuomalaispoliittiseen ohjelmaan, jonka Vanhasen I hallitus hyväksyi kesäkuussa 2006.

Yksi Ulkosuomalaisparlamentin tärkeimmistä tavoitteista on kirjeäänestyksen toteuttaminen ulkosuomalaisille. USP onkin jo vuosia ponnistellut kirjeäänestyksen saamiseksi ulkosuomalaisille.

Ulkosuomalaisten äänestysprosentti on ollut hyvin alhainen, noin 8-12 %. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa ulkomailla asuvista Suomen kansalaisista äänesti vain 8,6 %. Suuri osa ulkomailla asuvista äänioikeutetuista jättää vaalioikeutensa käyttämättä, koska äänestys kaukana sijaitsevalla ennakkoäänestyspaikalla aiheuttaa käytännön vaikeuksia ja kustannuksia.

Maailmalla on lukuisia esimerkkejä siitä, että kirjeäänestäminen on ulkokansalaisten kannalta toimiva vaihtoehto. Jopa 47 maata ympäri maailmaa ja suurin osa Euroopan maista on jo mahdollistanut kirjeäänestyksen ulkokansalaisilleen. Kirjeäänestys on käytössä joko pelkästään tai yhdessä toisten menetelmien kanssa. Yleisimmin on sallittu yhtä aikaa sekä konsulaatissa henkilökohtaisesti äänestäminen että kirjeäänestäminen. Kirjeäänestys on käytössä mm. Australiassa, Kanadassa, USA:ssa ja Uudessa Seelannissa. Euroopan maista kirjeäänestys on käytössä seuraavissa maissa: Belgia, Bosnia Hertsegovina, Espanja, Gibraltar, Irlanti, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Hollanti, Latvia, Liechtenstein, Liettua, Luxemburg, Norja, Portugali, Ruotsi, Saksa, Slovenia, Sveitsi, Tanska, Viro.

Ulkosuomalaisparlamentin aktiivisuuden myötä, Oikeusministeriössä valmistellaan parhaillaan selvitystä kirjeäänestyksen toteuttamisesta Ruotsin mallin mukaisesti. Tämä työ valmistuu luultavammin syyskuun 2007 aikana. Ulkosuomalaisparlamentti seuraa Oikeusministeriön työtä ja osallistuu aktiivisesti myös muiden tahojen tiedottamiseen edistääkseen kirjeäänestyksen toteutumista.

ULKOSUOMALAISPARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMA:

USP uskoo, että ulkosuomalaisten äänestysaktiivisuus nousisi huomattavasti, jos kirjeäänestys saataisiin meilläkin vaihtoehtoiseksi ennakkoäänestystavaksi ulkomailla ennakkoäänestysaikaan oleskeleville tai asuville.

USP ehdottaa täten, että vaalilakia muutetaan siten, että ulkomailla asuville tai äänestysaikaan ulkomailla oleskeleville äänioikeutetuille Suomen kansalaisille annetaan mahdollisuus äänestää myös kirjeitse.

51. Ulkosuomalaisille oma vaalipiiri

Ulkosuomalaisten vaalipiiristä on ulkosuomalaisparlamentin perustavan istunnon 1997 päätöslauselma: ”Keskustelun jälkeen istunto päätti kehottaa Suomen hallitusta suorittamaan selvityksen mahdollisuuksista perustaa ulkosuomalaisten oma vaalipiiri.” Asia otettiin perustavan istunnon jälkeen esille työministeriön Pakolais- ja siirtolaisuusasiain neuvottelukunnan alaisessa ulkosuomalaisjaostossa ja muillakin tahoilla. Kiinnostusta ajatuksen konkretisointiin ei ollut havaittavissa. Asiasta keskusteltiin myös vuoden 1998 ensimmäisessä varsinaisessa istunnossa. Tällöin annettiin päätöslauselma (24/1998), jossa pyrittiin edistämään vaalien ehdokkaista tiedottamista ulkosuomalaisille. Tässä asiassa yhteistyö ulkoasianministeriön ja oikeusministeriön kanssa on ollut tiivistä vuosien varrella.

Ulkosuomalaisten äänestysprosentti on ollut hyvin alhainen, noin 8-12 %. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa ulkomailla asuvista Suomen kansalaisista äänesti vain 8,6 %. Äänioikeutettuja ulkosuomalaisia oli 2007 eduskuntavaaleissa 208 887. Tämä on osaltaan johtanut siihen, että ulkosuomalaisten esitys vaalipiiristä ei ole saanut kannatusta päättäjiltä eikä poliittista tahtoa siihen ole. Ulkosuomalaisten äänestysaktiivisuuden lisääminen on ollut esillä useissa ulkosuomalaisparlamentin istunnoissa ja sitä käsitellään Ulkosuomalaispoliittisessa ohjelmassa.

Vaalipiirijaon muutoksia ehdotettaessa olisi otettava huomioon seuraavia seikkoja. On huomattava, että ulkomailla asuvat Suomen kansalaiset voivat asettua ehdolle jo nyt. Vuosien varrella ulkosuomalaisehdokkaita on ollut, mutta he eivät ole päässeet eduskuntaan ulkosuomalaisten äänillä.

Mikäli ulkosuomalaisille perustettaisiin oma vaalipiiri ehdolla voisivat olla luonnollisesti vain Suomen kansalaiset. Vuonna 2004 ulkomailla asuvia Suomen kansalaisia oli noin 254 900. Näistä Ruotsissa asui noin 121 000 henkilöä. On perusteltua todeta, että ulkosuomalaisten vaalipiiri olisi mitä suurimmassa määrin Ruotsissa asuvien suomalaisten vaalipiiri.

Edelleen on huomattava, että pohdittavaksi tulisi mikä tai mitkä vaalipiirit luopuisivat edustajamääristään sillä kansanedustajien määrää kokonaisuutena tuskin lisättäisiin. On hyvin epätodennäköistä, että vaalipiirit olisivat valmiita luovuttamaan edustajapaikkojaan ulkosuomalaisten vaalipiirille.

Edelleen on huomattava, että ulkosuomalaisilla on mahdollisuus pyrkiä vaikuttamaan ulkosuomalaisten asioihin Suomen valtion taloudellisesti tukeman Ulkosuomalaisparlamentin avulla. USP:n mallin mukaisesti muutkin Pohjoismaat ovat rakentamassa omia vastaavia elimiään. (Ulkoruotsalaisparlamentin perustava istunto pidetään elokuussa 2007.) Ulkosuomalaisten oma vaalipiiri voisi heikentää USP:n vaikutusmahdollisuuksia. Olennaista onkin edelleen parantaa ulkosuomalaisten äänestysmahdollisuuksia ja edelleen tiedottamista ehdokkaista ulkosuomalaisille.

Oikeusministeriön kanta ulkosuomalaisten vaalipiiriin on kielteinen. Oikeusministeriön lausunto aloitteeseen (13.8.2007): ”Oikeusministeriö ei näe perusteltuja syitä muuttaa perustuslain 25 §:n vaalipiirijakoa koskevia säännöksiä.”

Suomen vaalijärjestelmää ollaan uudistamassa nykyisen vaalipiirijaon pohjalta. Vanhasen II hallituksen hallitusohjelmassa (15.4.2007) todetaan muun ohella seuraavaa:
”Hallitus uudistaa eduskuntavaalien vaalijärjestelmää siten, että suhteellinen vaalitapa voi toteutua mahdollisimman hyvin ja yhtäläisesti eri puolilla maata ja että myös eduskunnan alueellinen edustavuus voidaan mahdollisimman hyvin turvata.
Vaalijärjestelmää uudistetaan nykyisen vaalipiirijaon pohjalta. Työtä valmistelemaan perustetaan parlamentaarinen työryhmä. Työryhmän tavoitteena on tehdä esitys vaalikauden aikana siten, että uudistus on voimassa viimeistään vuoden 2015 eduskuntavaaleissa.” Vaalilain vaalipiirien sääntelyä ollaan tarkastelemassa vain kuntajaon muutosten johdosta. (Vaalilain 5 § muutokset vuoden 2008 alusta).

ULKOSUOMALAISPARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMA:

Vaalipiirin osalta aloite ei anna aihetta toimenpiteisiin.

USP kehottaa Suomen viranomaisia ja puolueita yhä suurempaan aktiivisuuteen ulkosuomalaisille tiedottamisessa ja ehdokasvalinnoissa sekä suuntaamaan puolueiden toimintaa ulkosuomalaisille.

52. Helpotukset Suomeen muuttaville inkerinsuomalaisille

19. lokakuuta 2006 Suomen hallitus teki ehdotuksen inkerinsuomalaisten paluumuuttojonon sulkemisesta. Ottaen huomioon inkerinsuomalaisten paluumuuton tulevan päättymisen sen nykyisessä muodossa ja Suomessa varsinkin metalli-, rakennus-, siivous- ja hoiva-aloilla kasvavan työvoimapulan aloitteen tekijä ehdottaa
- oleskeluluvan A-statuksen saamisen helpotusta, niille Suomessa työssä oleville (tai sinne työhön lähteville) inkerinsuomalaisille, jotka pystyvät todistamaan suomalaisen syntyperänsä ja osaavat suomea kielitaitotasolla 2. Ihanteellista olisi A-statuksen saaminen jo lähtömaassa.
- 6000 euron pakollisen pankkitalletuksen poistamista niiltä Suomeen ammattiopiskeluun EU:n ulkopuolelta lähteviltä (ja tulleilta) opiskelijoilta, jotka voivat todeta suomalaisen syntyperänsä ja/tai pystyvät opiskelemaan suomen kielellä. Hätätilanteessa, kun edellä mainittu summa todella tarvittaisiin, mahdollisista kuluista voi vastata opiskelijan Suomeen suositellut ulkosuomalaisyhdistys.

Ulkomaalaisvirasto toteaa, että se on tämän vuoden keväällä helpottanut inkerinsuomalaisten paluumuuttajien uuden oleskeluluvan saamista Suomesta haettuna. Käytännössä uusi oleskelulupa voidaan aloitteen ensimmäisessä kohdassa esitetyllä tavalla jo myöntää Suomesta haettuna suomalaisen syntyperän perusteella (ns. statusmuutosmenettely). Edellytyksenä uuden oleskeluluvan saamiselle suomalaisen syntyperän perusteella on se, että hakijan suomalainen syntyperä on todettu luotettavasti ja että hän on suorittanut ulkomaalaislain 48 § 3 mom. 2 kohdan tarkoittamalla tavalla suomen tai ruotsin kielen tutkinnon. Aikaisemmin vaadittua kahden vuoden maassa oleskelua ns. b-statuksella ei enää edellytetä.

Jos kysymyksessä on kuitenkin ensimmäistä oleskelulupaa koskeva hakemus ja oleskelulupaa haetaan Suomen edustuston kautta, ensimmäisen oleskeluluvan myöntäminen suomalaisen syntyperän perusteella edellyttää suomalaisen syntyperän lisäksi pääsääntöisesti muidenkin ulkomaalaislain 48§:ssä mainittujen edellytysten täyttymistä (paluumuuttojonoon ilmoittautuminen, paluumuuttovalmennus, kielitutkinnon suorittaminen sekä se, että hakijalla on käytössään asunto Suomessa.)

Ulkomaalaisvirasto toteaa vielä aloitteen ensimmäisen kohdan osalta, että työnteon perusteella Suomeen muuttavat saavat pääsääntöisesti suoraan A-statuksen, jos työsopimus on tehty toistaiseksi voimassa olevaksi. Työvoimatoimistot tekevät työntekijän oleskelulupien osalta em. harkinnan oleskelun luonteesta (B/A-status).

Em. soveltuu osittain myös aloitteen toiseen kohtaan opiskelijoiden osalta. Uusi oleskelulupa suomalaisen syntyperän perusteella voidaan myöntää Suomesta haettuna em. edellytyksin. Tällöin oleskeluluvan myöntämisen edellytyksenä ei myöskään ole ulkomaalaislain 39§:ssä edellytetty turvattu toimeentulo. Jos kuitenkin ensimmäinen oleskelulupa myönnetään (on myönnetty) nimenomaisesti opiskelun perusteella, oleskeluluvan myöntäminen edellyttää sitä, että hakijan toimeentulo on turvattu ulkomaalaislain 39§:n tarkoittamalla tavalla.

Kyseisen lainkohdan ja sen perustelujen sekä lainkohdan soveltamista koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti opiskelijoiden osalta edellytetään lähtökohtaisesti 6000 € suuruista, omalla nimelle tehtyä pankkitalletusta käytettäväksi opiskeluajan toimeentuloon. Myös ulkomailla opiskelijan nimellä oleva pankkitalletus otetaan huomioon, jos hänellä on nosto-oikeus tilillä oleviin varoihin Suomessa. Toimeentuloedellytyksen täyttymistä arvioitaessa otetaan huomioon myös opiskelijan saamat stipendit, apurahat, opintososiaaliset etuudet sekä työtulot osa-aikatyöstä ja loma-aikoina. Oikeuskäytännössä on katsottu, että erilaiset yksityishenkilöiden tai yhteisöjen antamat maksusitoumukset eivät ole osoitus ulkomaalaislain 39 §:n tarkoittamasta turvatusta toimeentulosta.

ULKOSUOMALAISPARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMA:

USP esittää, että inkerinsuomalaisten paluumuuttoa Suomeen ei suljettaisi.

USP esittää, että sisäministeriö tutkii mahdollisuutta tulkita tai muuttaa lakia siten, että ammattiopiskeluun Suomeen tulevilta inkeriläisopiskelijoilta ei vaadita 6000 € pankkitalletusta, silloinkaan kun ensimmäinen oleskelulupa myönnetään nimenomaisesti opiskelun perusteella.

53. Ulkomaille muuttavien tiedot kirkon ulkosuomalaistyöntekijöille

Aloitteen mukaan tällä hetkellä ulkomaille muuttavat suomalaiset eivät saa tietoa uuden asuinpaikkansa suomalaisesta kirkollisesta toiminnasta muutoin kuin oman aktiivisuutensa ja satunnaisten tapaamisten kautta. Tieto muuttajasta ei kulje uuden asuinpaikan ulkosuomalaistyöstä vastaavalle työntekijälle.

Suomesta ulkomaille muuttaa vuosittain noin 12.000 henkilöä. Näistä voidaan arvioida, että noin 10.000 on kirkon jäseniä (n. 82 %). Kirkon jäsenet säilyvät myös ulkomaille muutettuaan kirkkomme jäseninä, ns. poissaolevina jäseninä.

Kuten aloitteessa mainitaan tietoa ulkomaille muuttaneesta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenestä ei siirry muuton kohdemaassa mahdollisesti työskentelevälle siirtolaispapille. Luonnollisesti olisi hyvä luontevan seurakuntayhteyden syntymisen ja uuteen kotimaahan kotoutumisen kannalta, että myös ulkosuomalaisseurakunta voisi heti uuteen kotimaahan asettautumisvaiheessa ottaa yhtyettä.

Siinä tapauksessa, että tietojen siirtäjä ja vastaanottaja olisi se seurakunta, jonka poissaolevassa väestössä ao. henkilö on, ei synny mitään tietosuojaongelmaa. Sen sijaan, jos yhteystiedot toimitetaan ulkomailla toimiville siirtolaispapeille, tulisi tietosuojaan liittyvät kysymykset selvittää erikseen.

ULKOSUOMALAISPARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMA:

USP kehottaa Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa ja sen ulkosuomalaistyötä, yhteistyössä väestörekisterikeskuksen kanssa, selvittämään mahdollisuuksia tiedottaa siirtolaispapeille seurakuntaan muuttavien uusien jäsenien tiedot parhaaksi katsomallaan tavalla tietosuojakysymykset huomioon ottaen.

54. Suomen passin hakemisen helpottaminen ulkomailla

Uusien biometristen passien käyttöönoton (21.8.2006) myötä passien hakeminen on ulkomailla mahdollista vain suurlähetystöistä ja lähetettyjen konsulien virastoista (konsulaateista). Passia ei voi enää hakea kunniakonsulaatista. Erityisesti isoissa maissa tämä hankaloittaa ulkosuomalaisten mahdollisuuksia hakea Suomen passia. Asiasta keskusteltiin jo vuoden 2005 istunnossa (PL 71/2005) Puhemiehistö tapasi toukokuun 2006 kokouksessa sekä ulkoasianministeriön edustajia että sisäasiainministeriön poliisiosaston edustajia selvittääkseen biometristen passien myöntämiseen liittyviä käytäntöjä.

USP pyrki vuoden 2006 aikana edistämään biometristen passien antamiseen tarvittavien laitteistojen saamista myös sellaisiin kunniakonsulaatteihin, joiden alueella asuu paljon ulkosuomalaisia ja jotka ovat myöntäneet runsaasti passeja aikaisemmin. Sihteeristö on ollut asiasta yhteydessä sekä eri maiden suurlähetystöihin, ulkoasianministeriöön sekä avustanut Kansanedustaja Klaus Hellbergiä tekemään asiasta talousarvioaloitteen eduskunnassa 22.9.2006 (TAA 143/2006).

Asia on ollut esillä puhemiehistön työssä tämän kevään aikana eri tahojen kanssa. Ulkoasiainministeriöstä muistutetaan, että passilaitteistot ovat hyvin kalliita, joten niitä ei ole pystytty hankkimaan muualle kuin edustustoihin. Passin voi kuitenkin hankkia helposti Suomessa käydessä. Asuinmaassa passin voi edelleen noutaa kunniakonsulilta tai passin voi noutaa edustustosta valtakirjalla joku toinen henkilö.

Passien hakemisen hankaloitumisesta kirjelmöitiin 18.5.07 uudelle sisäasianministeri Anne Holmlundille. Kirjeessä ehdotettiin, että selvitettäisiin mahdollisuuksia esimerkiksi joillakin alueilla kiertävään autoon, josta myönnettäisiin passeja. Sisäasianministeriön vastaus oli tiivistettynä se, että ulkoasianministeriö vastaa passien myöntämisestä ulkomailla. Sisäasianministeriö toivoo kuitenkin edelleen hyvää yhteistyötä USP:n kanssa asiassa ja on valmis avustamaan ulkoasianministeriötä tarvittaessa, jos uudenlaisia tapoja passien hakemiseen ja myöntämiseen lähdetään tutkimaan. Sihteeristö on aktiivisesti yhteydessä ulkoasianministeriöön asian tiimoilta ja selvittää myös mahdollisuutta saada asiasta (eduskunnassa) talousarvioaloite myös tänä syksynä 2007.

ULKOSUOMALAISPARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMA:

USP kehottaa ulkoasianministeriötä ja sisäasianministeriötä yhteistyössä USP:n kanssa selvittämään monipuolisesti erilaisia vaihtoehtoja miten passin hakemista ulkomailta käsin voitaisiin helpottaa, kuitenkin turvallisuusnäkökohdat huomioonottaen. Joillakin alueilla voisi esimerkiksi selvittää mahdollisuuksia kiertävään autoon, josta myönnettäisiin passeja.

55. Toronton Suomen konsulaatin uudelleenavaaminen

Toronton konsulaatin status muuttui kunniakonsulaatiksi 1.3.2006. Tällöin siis lähetetyn virkamiehen johtama konsulaatti lakkautettiin Torontossa Kanadassa. Perusteina muutokselle olivat kustannustehokkuus (säästöä lähes 140 000 euroa vuodessa) ja Suomen kokonaisetu: Katsottiin, että Kanadan suurimpaan kaupunkiin tarvitaan kunniakonsuli "ovia avaamaan".

Perusteluna oli siis se, että Suurlähetystön sijaitessa muualla (Ottawasta Torontoon on matkaa noin 450 km) edustustonpäällikön mahdollisuudet oppia tuntemaan Toronto ja hankkia arvovaltaisia kontakteja ovat rajalliset. Kokemus Kanadan muista suurkaupungeista (Montreal, Vancouver, Calgary) osoitti, että aktiivinen ja paikallisesti arvostettu kunniakonsuli voi toimia suurlähetystölle arvokkaana apuna Suomen etujen paikallisessa edistämisessä, kontaktien luomisessa yksityisen ja julkisen sektorin johtoon ja etenkin erilaisten korkean tason vierailujen ohjelman laadinnassa ja toteuttamisessa (ml vieraanvaraisuus).

Jos Toronton toimintakonseptia ei olisi muutettu olisi konsulaatti pitänyt vahvistetaan niin, että se olisi todella suoriutunut kaikista konsuliasioista, mm. biometristen passien myöntämisestä. Jos Torontoon olisi jätetty konsulaatti olisi tämä edellyttänyt vähintään kaksi lähetettyä virkamiestä sekä konsuliasioiden hoitamiseen tarvittavaa tekniikka, joka siltä puuttui. Tämä olisi vaatinut lisää resursseja.

Toronton kunniakonsulaatin statuksen palauttamisesta ei ole Ulkoasianministeriössä keskusteltu.

ULKOSUOMALAISPARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMA:

USP kehottaa ulkoasianministeriötä selvittämään mahdollisuuksia palauttaa Toronton edustuksen status konsulaatiksi tai mikäli se ei ole mahdollista, selvittämään mahdollisuuksia helpottaa Suomen passin hakemista Kanadassa.

56. Sotalapsille ilmaiseksi tietojen hakeminen Suomen arkistoista

Silloisen Sosiaaliministeriön lastensiirtokomitean arkisto löytyy Suomen Kansallisarkistosta. Kansallisarkiston tekemistä sotalapsiselvityksistä ja niiden hinnoittelusta: Kansallisarkisto tekee Kansallisarkistossa säilytettävän sosiaaliministeriön lastensiirtokomitean arkiston asiakirjojen perusteella maksullisia selvityksiä Ruotsissa toisen maailmansodan aikana olleista sotalapsista. Hinnat perustuvat opetusministeriön asetukseen 1089/2004 (muutos 1.10.2006, 784/2006).

Kansallisarkisto tekee kahdentyyppisiä selvityksiä: suppea tai laaja.
Käytännössä lasku on yleensä joko noin 27 euroa tai noin 53 euroa, korkeintaan noin 100 euroa.

Todistuksesta Suomen kansalaisuuden hakemista varten Kansallisarkisto :
veloittaa tavallisimmin 14,20 e. Lastensiirtokomitean arkistoa on mahdollista tutkia myös maksutta itse Kansallisarkiston tutkijasalissa.

Maistraatista saatavien todistuksen hinta on 3,70 -14 euroa, josta selviää henkilön biologiset vanhemmat, mikäli ne ovat väestörekisterissä.

Suomessa on joitakin maistraatteja, jotka tekevät ns. sukuselvityksiä. Sisäasianministeriö on vahvistanut hinnaksi 28 e/h + arvonlisävero. Useimmiten lasku on noin 100 euroa, mutta se voi olla jopa satoja euroja, riippuen selvityksen laajuudesta. Periaatteessa maistraatit tekevät sukuselvityksiä ns. perunkirjoituksia varten, mutta myös esimerkiksi sotalapsista. Virkavelvollisuutta sellaiseen tutkimiseen ei ole, vaan nämä tapahtuvat vapaaehtoispohjalta. Jotkut maistraatit sopivat etukäteen kuinka laajasti tutkimus tehdään ja täten kattohinnan kuinka paljon selvitys voi maksaa.
Maistraattien sukuselvitys kattaa kaikki arkistot, niin kirkon, siviilirekisterin, maakunta-arkistot, kaikki rekisterit ”kohdusta hautaan”. Maistraattien hinnat määräytyvät: Valtion maksuperustelaki (150/1992) 8 § ja Sisäasiainministeriön asetus rekisterihallinnon suoritteiden maksuista (1135/2006).

Jos henkilö on lähetetty ns. luovutetulta alueelta voi henkilön tietoja tällöin löytyä Mikkelin maakunta-arkistosta. Arkiston tutkijasali on avoinna kaikille ja tutkiminen on ilmaista.
Mikäli henkilö ei itse pääse tulemaan Mikkeliin, voi maakunta-arkistolta tilata selvityksiä tai jäljennöksiä asiakirjoista. Aineistoja voi myös tietyin rajoituksin kaukolainata muihin arkistoihin. Yksityistä tarkoitusta varten tilatuista selvityksistä ja sukututkimuksista peritään hinnaston mukainen tuntiveloitus 53,01 € ( sis. alv. 22 % ), Minimiveloitus 26,84 euroa. Lähtökohta on aina se, että asiakas voi etukäteen määritellä paljonko tunteja käytetään. Yleensä lasku on noin 27 euroa tai noin 53 euroa.

Kirkkohallituksen vahvistamat hinnat ovat: virkatodistus 3,35 e ja sukuselvitys 21,85 e/h. Sukuselvitys laskutetaan puolen tunnin erissä. Asiakas voi rajata tarkasti mitä haluaa ja voi sopia, että tietyn summan yli ei saa mennä. Kirjallisen pyynnön voi laittaa myös: sukuselvitys@evl.fi. Yleensä lasku on noin 22 euroa tai 44 euroa.

Aloitteessa mainittu 300 euron lasku sukuselvityksestä Maistraatissa on poikkeustapaus eikä sitä suoraan voi yleistää. Yleensä hinnat ovat 25-50 euroa, korkeintaan 100 euroa. Tässä tapauksessa henkilön olisi kannattanut ottaa yhteyttä Sotalapsiyhdistysten Keskusliittoon, Suomi-Seuran neuvontapalveluihin tai ilmoittaa hintakatto tai pyytää hinta-arvio ko. Maistraattista, missä selvitys tehtiin. Pääsääntöisesti hinnat ovat kohtuullisia, erityisesti jos henkilö haluaa vain tiedot kantakortistaan ja esteettömyystodistuksen.

ULKOSUOMALAISPARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMA:

Kehotetaan mm. Opetusministeriötä, Sisäasianministeriötä ja Kirkkohallitusta selvittämään mahdollisuuksia muuttaa hinta-asetuksia siten, että joko alennetaan tai kokonaan poistetaan Ruotsiin, Norjan ja Tanskaan jääneiden sotalapsien sukuselvitysten maksut.

Edelleen kehotetaan em. viranomaisia selvittämään mahdollisuuksia tarjota viranomaisten taholta keskitetysti maksutonta sukuselvitysneuvontaa niille Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan jääneille sotalapsille, jotka haluavat selvittää juuriaan Suomesta.

Lisäksi kehotetaan Ruotsin, Norjan ja Tanskan sotalapsia olemaan yhteydessä Suomen Sotalapsiyhdistysten Keskusliittoon, kun henkilöt haluavat selvittää omia tietojaan Suomesta.

57. Yhdistyslain muuttaminen

Suomen yhdistyslain yhdistyksen hallintoa koskevan 6 luvun 35 pykälässä (Hallitus) sanotaan seuraavasti: Hallituksen puheenjohtajalla on oltava kotipaikka Suomessa, jollei Patentti- ja rekisterihallitus myönnä lupaa poiketa tästä. Jos yhdistyksen varsinaisena tarkoituksena on valtiollisiin asioihin vaikuttaminen, saa hallituksen jäsenenä olla vain henkilö, jolla on asuinpaikka Suomessa. (1.11.2002/894).

Yhdistyslain vaatimus kotipaikasta tarkoittaa epäyhdenvertaista kohtelua saman maan kansalaisille Union sisällä, joka on vastoin unionin kansalaisen aseman taustalla olevia periaatteita eli saman oikeudellisen kohtelun takaamista unionin kansalaisen käyttäessä liikkumisvapauttaan. Tällaiselle rajoitukselle ei ole löydettävissä objektiivisia perusteluja, sillä nykyinen vaalilaki takaa sekä ääni- että vaalioikeuden kaikille kansalaisille, myös ulkomailla asuville.

Aurinkorannikon Kokoomus on testannut ko. kohtaa yhdistyslaista. Aurinkorannikon yhdistyksen edustaja teki yhdistysrekisteriin normaalin muutosilmoituksen silloin, kun hän Espanjassa asuvana valittiin ko. järjestön puheenjohtajaksi. Yhdistysrekisteri ei hyväksynyt muutosilmoitusta vedoten yhdistyslain ao. pykälään. Tämän jälkeen he tekivät valituksen Korkeimmalle hallinto-oikeudelle. KHO käsitteli asian ja palautti sen takaisin yhdistysrekisterille todeten, että asia tulee ratkaista yhdistysrekisterin valituslautakunnassa. Asia on nyt ollut yhdistysrekisterissä palautettuna runsaan vuoden ajan.

Patentti- ja rekisterihallitus on lausunut asiasta 20.8.07 seuraavaa: ”Professori Heikki Halila ja hallintoneuvos Lauri Tarasti ovat todenneet, että yhdistyslain 35§:n 3 momentti ei ole mainitun yhdistyksen esittämällä tavalla perustuslain eikä EU jäsenyydestä aiheutuvien sitoumusten vastainen. Kun yhdistyslakia nyt mitä ilmeisimmin ollaan avaamassa, kannattanee kiinnittää Oikeusministeriön huomiota yhdistyslain 35§ sisältöön.”

Oikeusministeriössä siis arvioidaan parhaillaan yhdistyslain tarkastamistarvetta. Sihteeristö on saattanut tämän asian oikeusministeriön tietoon ja pyytänyt, että asia huomioidaan yhdistyslain muutostarpeita arvioitaessa. Virallisesti oikeusministeriö lausuu asiasta USP:n päätöslauselmaan.

ULKOSUOMALAISPARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMA:

Esitetään, että yhdistyslaki muutetaan muotoon, joka mahdollistaa ulkomailla asuvan Suomen kansalaisen toimimisen hallituksen jäsenenä myös valtiollisiin asioihin vaikuttavassa yhdistyksessä, jotta taataan sama oikeudellinen kohtelu ja liikkumisvapaus kaikille Suomen kansalaisille asuinpaikasta riippumatta.

58. Perintöveron verovähennyksen alaraja 75.000 euroon
59. Lapsen perimään asuntoon kohdistuvaan perintöveroon lykkäystä lesken elinajaksi

Verotettavan perintöosuuden alaraja nousee vuoden 2008 alusta 3 400 eurosta 20 000 euroon. Perintöveron uudistuksilla pyritään kohentamaan etenkin lesken ja alaikäisten lasten asemaa. Puolisovähennystä korotetaan vuoden 2008 alusta 6 800 eurosta 60 000 euroon ja alaikäisyysvähennystä 3 400 eurosta 40 000 euroon. Hallitus esittää, että lesken ei tarvitsisi maksaa ollenkaan perintöveroa alle 80 000 euron perinnöstä. Nykyisin raja on noin 10 000 euroa. Kolmas veroluokka poistuu kokonaan. Uudistuksen jälkeen 75 prosenttia perinnöistä on verottomia.

Aloitteen tekijät ehdottavat, että perintöveroa korjattaisiin siten, että lapsen perimään asuntoon kohdistuvalle perintöverolle myönnettäisiin lykkäystä pelkästä anomuksesta, siis ilman mitään perustelua, lesken lakisääteisen asumisoikeuden ajaksi, eli käytännössä lesken elinajaksi.

ULKOSUOMALAISPARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMA:

USP toteaa, että aloite ei anna aihetta toimenpiteisiin.

60. Oikeudellista apua tarjoavien valvonta muidenkin kuin lakimiesten osalta

Aloitteessa ehdotetaan, että oikeudellisia palveluntarjoajia olisi valvottava selvästi nykyistä tiukemmin. Siksi oikeudellista apua saisivat tarjota vain tähän toimintaansa luvan saaneet lakimiehet. Lupaan liittyisi toiminnan valvonta. Nykyisin tällainen valvonta puuttuu kokonaan muiden kuin asianajajien osalta. Tämän ongelman poistaminen tai korjaaminen vaikuttaa Suomen rajojen ulkopuolella asuviin Suomen kansalaisiin, joilla on yhteyksiä Suomeen tai heillä on Suomessa hoidettavia asioita.

ULKOSUOMALAISPARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMA:

USP suosittaa, että Suomen Lakimiesliitto kiinnittää huomiota tähän asiaan ja esimerkiksi yhteistyössä Suomi-Seuran ja USP:n kanssa tiedottaa ulkosuomalaisille mahdollisista epäkohdista.

Kansalaisuusasioita koskevat päätöslauselmat

Kulttuuriasioita koskevat päätöslauselmat

Nuorisoasioita koskevat päätöslauselmat

Opetus- ja koulutusasioita koskevat päätöslauselmat

Sosiaaliasioita koskevat päätöslauselmat

Senioriasioita koskevat päätöslauselmat

Ulkosuomalaisparlamentin sääntöjä koskevat päätöslauselmat

Talousasioita koskevat päätöslauselmat

Tiedotusasioita koskevat päätöslauselmat

Takaisin päätöslauselmasivulle

Sivun alkuun