Opinto- ja koulutusasioita koskevat päätöslauselmat

13. Suomenkielinen aikuiskoulutus

Toisen maailmansodan jälkeen 1970-luvulle jatkunut ulkomaille suuntautunut muuttoliike on suurelta osin ollut työvoimasiirtolaisuutta. Sadattuhannet suomalaiset muuttivat työn hakuun erityisesti Ruotsiin, Kanadaan ja Australiaan.

Yhteiskunnan siirtyessä teollisuusyhteiskunnasta tietoyhteiskuntaan työvoimasiirtolaiset ovat joutuneet uuden tilanteen eteen. Yhä useammat keski-ikäiset ja sitä vanhemmat ulkosuomalaiset on jätetty työmarkkinoiden ulkopuolelle. Vain koulutustason nostaminen ja kielitaidon kehittäminen voi johtaa pääsyyn takaisin työmarkkinoille.

Lähteneiden rinnalle on kasvanut toinen, kolmas ja jopa neljäskin suomalaissukupolvi, joilla on oman identiteettinsä osana suomen kielen ja kulttuurin osaaminen. Tällaisille aikuistuville nuorille on koulutus varteenotettava vaihtoehto parempaan tulevaisuuteen.

Vaikka kaikilla siirtolaisten jälkeläisillä ei ole enää suomen kielen taitoa, haluavat he kuitenkin oppia sen. Se on heille side juuriinsa ja sen avulla he voivat ymmärtää paremmin suomalaisen kulttuurin hienouksia.

Suomen valtiovalta on aiemmin ymmärtänyt siirtolaisten koulutuksen tarpeen ja on opetusministeriön kautta antanut taloudellista tukea mm. kansankorkeakoulutoiminnalle Ruotsissa. Tämä tuki on nyttemmin lakkautettu.

ULKOSUOMALAISPARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMA

Ulkosuomalaisparlamentti esittää opetusministeriölle, että se tarkistaa aiemman päätöksensä lakkauttaa ulkosuomalaiseen aikuiskoulutukseen ja kansansivistykseen tarkoitettu tuki.

Lisäksi ulkosuomalaisparlamentti kehottaa opetusministeriötä kartoittamaan suomen kielen kielitutkintojen vaatimustason ja arvostelun yliopistoissa ja muissa oppilaitoksissa eri puolilla maailmaa. Suomen kielen yleisten kielitutkintojen pitää olla samanarvoiset kullakin opintotasolla, jotta suoritettavat arvosanat ovat yhteismitallisia.

14. Ulkosuomalaisten opiskelu suomalaisissa korkeakouluissa

Yliopistojen opiskelijoiden sisäänotto vaihtelee yliopistoittain ja mm. ulkosuomalaisten mahdollisuuksissa osallistua pääsykokeisiin on suuria yliopisto- ja korkeakoulukohtaisia eroja.

Yliopistot voivat hyväksyä ehdollisesti ulkomaalaiskiintiön oppilaita. Ulkomaalaiskiintiössä hakuaika on tammikuu, ilmoitus kokeisiin hyväksyttäville maaliskuussa, kokeet kesä-heinäkuussa, ilmoitus ehdollisesta hyväksymisestä heinä-elokuussa, hakija hyväksytään opiskelijaksi esitettyään ulkomailla suoritetun ylioppilastodistuksen.

Yliopiston laitokset voivat järjestää pääsykokeen ulkomailla. Tällöin se yleensä järjestetään suurlähetystön tiloissa. Koepäivä on sama kuin Suomessa järjestettävän sisäänpääsykokeen päivä. Kustannuksista vastaa kokeen suorittaja. Kokeen järjestäminen ulkomailla on harvinaista ja sitä toteuttavat yleensä vain pienet laitokset.

ULKOSUOMALAISPARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMA

Ulkosuomalaisparlamentti esittää, että Suomen opetusviranomaiset tehostavat ulkosuomalaisille kohdistamaansa tiedotusta opiskelumahdollisuuksista ja pääsykoemenettelystä suomalaisissa yliopistoissa, korkeakouluissa ja ammattikorkeakouluissa. Tietoa tulee tarjota suoraan oppilaitoksille ja ulkosuomalaisyhteisöille.

Opetusministeriötä pyydetään selvittämään mahdollisuutta hyväksyä ulkosuomalaisnuoren osallistuminen yliopistojen pääsykokeisiin ehdollisesti kunnes opiskelija on esittänyt suoritetun ylioppilastodistuksen.

Lisäksi ulkosuomalaisparlamentti esittää, että ulkosuomalaisille nuorille tarjotaan nykyistä enemmän tietoa vaihto-opiskelumahdollisuuksista, erilaisista stipendirahastoista ja muusta opintotuesta, jota voi saada Suomessa tapahtuvaa opiskelua varten.

15. Koulunkäynti ulkomailla

Kotiperuskoulussa lapsi suorittaa etäopiskeluna ulkomailla normaalin koulun rinnalla myös Suomen peruskoulua. Oppilas voi suorittaa kaikki lukuaineet tai vain osan niistä. Käytännön järjestelyistä vastaa Kansanvalistusseura. Opetusministeriö tukee opetusta. Kurssit ja opintomateriaali ovat maksullisia. Oppilaat joutuvat maksamaan opetuksesta 330 markan maksun luokkaa kohden sekä kaikki oppikirjat. Ellei vanhempien työnantaja korvaa koulunkäynnin kustannuksia, saa perhe apua kustannuksiin. Tällöin perhe maksaa itse puolet kuluista. Silloin edellytyksenä on, että opetusministeriön tukirahoja on vielä jäljellä.

Koululainen voi myös saada omasta koulustaan kirjat ja suorittaa kurssien kokeet omaan kouluunsa. Kaikki koulut eivät halua tällaista järjestelyä.

Ulkosuomalaisoppilailla ei aina ole mahdollisuutta käydä kahta koulua samanaikaisesti. Koulun käynti ulkomailla ja usean vuoden ulkomailla olo jättää jotkut Suomen kannalta oleellisten aineiden tiedot puutteellisiksi, esimerkiksi historian ja maantiedon.

ULKOSUOMALAISPARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMA

Ulkosuomalaisparlamentti kehottaa Kansanvalistusseuraa ja opetusministeriötä poistamaan kustannukset kotiperuskoulua käyviltä ulkosuomalaislapsilta. Mahdollisuutta kotiperuskoulun opetuksen antamiseen Suomi-kouluissa tulee myös selvittää. Suomi-kouluille on turvattava ilmaisen opetusmateriaalin saatavuus erityisesti historian, yhteiskuntaopin ja ympäristöopin opetusta varten.

Lisäksi Ulkosuomalaisparlamentti toivoo tukiopetuksen lisäämistä Suomeen palaaville oppilaille. Tukiopetusta tulee antaa erityisesti aineissa, jotka koskevat Suomen yhteiskuntaa ja historiaa sekä ulkomailla saavutetun kielitaidon ylläpitämistä ja kehittämistä.

16. Muuttoliike on nykypäivää Suomessa

Kansainvälistymisen ja Euroopan Unioniin liittymisen myötä Suomesta muuttaminen on lisääntynyt ja muuttanut luonnettaan. Ulkomaille muuttavien määrä kasvaa jatkuvasti; lähteviä Suomen kansalaisia oli vuonna 1996 noin 7600 ja vuonna 1997 noin 8300. Lapsia ja nuoria lähtee entistä enemmän perheiden mukana ulkomaille.

Muutto on yhteiskunnallinen prosessi, josta on informoitava. Ei riitä, että asia hoidetaan joukkoviestimien avulla. Tarvitaan myös laajaa kansalaiskasvatusta.

ULKOSUOMALAISPARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMA

Ulkosuomalaisparlamentti esittää, että koulujen opetussuunnitelmiin Suomessa sisällytetään opetusta ulkosuomalaisuudesta ja muuttoliikkeestä (maastamuutto, maahanmuutto, paluumuutto) osana suvaitsevaisuus- ja kansainvälisyyskasvatusta. Opetuksessa tulee käsitellä näihin kysymyksiin liittyviä taloudellisia, kulttuurisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia.

17. Ulkosuomalaisten äidinkielen opetuksen materiaalitarpeet Norjassa

Reformi-97 toi suomen kielen Norjan kouluihin. Suomesta eri puolille Norjaa tapahtuvan maahanmuuton lisääntyessä äidinkielen opetuksen tarpeet kasvavat voimakkaasti.

Suomea opetetaan Norjan koululaitoksessa kaikilla asteilla lastentarhasta lähtien. Oppilaiden lähtötaso vaihtelee suomea kotikielenä puhuvista niihin, joille opetetaan suomea uutena vieraana kielenä.

Norjan valtion ja kuntien vastuulla on huolehtia siitä, että kouluissa on pätevä ja motivoitunut opettajisto. Suuri puute kuitenkin on, että Norjan oloihin soveltuvia suomen kielen kirjoja ei ole.

Norjan Suomiseurojen Liitto katsoo, että oppimateriaalikysymyksellä on opetuksen varsinaisten järjestelyjen ohella keskeinen osa. Nyt käytettävä Suomessa tai Ruotsissa tehty opetusmateriaali soveltuu huonosti Norjaan, koska opetuksen lähtötaso on erilainen.

Norjassa suomen kielelle on nyttemmin tunnustettu vähemmistökielen asema. Samalla suomen kielen opetukselle on osoitettu tarvittavat resurssit.

ULKOSUOMALAISPARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMA

Ulkosuomalaisparlamentti päätti, että sen kotisivuille perustetaan erityinen osuus, jolla käsitellään suomen kielen opetusta.
Ulkosuomalaiset suomen kielen opettajat voivat jättää sivuille opetusmateriaalia, josta voi esittää palautetta. Sivuilla tulisi olla myös lähdeluettelo uudesta opetusmateriaalista, jota on julkaistu suomi/ruotsi vieraana/ toisena kielenä -oppiainetta varten.

18. Suomi-koulujen opettajien koulutus

Suomi-kouluja on maailmalla jo noin 120. Oppilaita näissä kouluissa on yli 3000 ja opettajia lähes 400.

Ulkomailla työskentelevien opettajien koulutus on erityisen tärkeätä uusien opetusmenetelmien ja muuttuvan suomen kielen oppimiseksi sekä Suomi-tietouden ylläpitämiseksi. Opettajille eritasoisen tai eri-ikäisistä koostuvan ryhmän opettaminen on hankalaa, josta syystä koulutus on erityisen tärkeätä.

Suomi-koulujen opettajien koulutusmahdollisuudet ovat vähäiset.
Suomi-Seura järjestää opettajien maailmankonferenssin kolmen-neljän vuoden välein. Kustannussyistä tähän konferenssiin osallistuu useimmiten vain yksi opettaja koulua kohti.

Helsingin yliopisto on järjestänyt jatkokursseja vuoden 95 maailmankonferenssin jälkeen, mutta niihin osallistuu vain harvoja Suomi-koulujen opettajia kurssin kalleuden takia.
Heinolassa järjestetään vuosittain ulkomaankoulujen ja eurooppakoulujen opettajille koulutuspäivät. Osallistujien joukossa oli myös muutamia Suomi-koulujen opettajia. Järjestäjinä olivat Opetushallitus ja Heinolan kurssikeskus.

Yhtenäistä tiedottamista Suomessa järjestettävistä koulutustilaisuuksista ei ole vaan jokainen järjestäjä tiedottaa omia kanaviaan pitkin.

Joissakin maissa Suomi-koulujen opettajille järjestetään koulutusviikonloppuja, jotka on koettu hyväksi koulutusmuodoksi. Niissä suomalaiset asiantuntijat käyvät kouluttamassa suurempaa joukkoa Suomi-kouluopettajista. Järjestäjinä ovat Suomi-koulujen toimintaa niissä maissa koordinoivat elimet. Tällainen koulutusmuoto voitaisiin ottaa laajemmin käyttöön.

ULKOSUOMALAISPARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMA

Ulkosuomalaisparlamentti pyytää opetusministeriötä ja opetushallitusta kehittämään pedagogista koulutusta ja vuosittaisia alueellisia koulutustilaisuuksia Suomi-koulujen opettajille. Ulkosuomalaisparlamentti pitää myös Suomi-Seura ry:n järjestämää Suomi-koulujen maailmankonferenssia ja sen jatkuvuutta tärkeänä. Opettajien koulutuksesta tulee tiedottaa säännöllisesti ja siihen tulee varata määrärahoja.

19. Oppimateriaalit

Opetusministeriö toimitti ennen kouluille oppikirjoja opettajien antamien kirjalistojen perusteella. Ellei toivottuja kirjoja löytynyt, lähetettiin korvaavia kirjoja. Käytännöstä kuitenkin luovuttiin, koska se oli suuritöistä ja kallista. Nykyisin koulut anovat tietyn määrän rahaa, jolla voivat ostaa kirjoja oman harkintansa mukaan. Yleensä he käyvät lomillaan katsomassa kirjan sisältöä ja tilaavat kirjat lukukauden alkaessa. Tämä johtaa kuitenkin siihen, että kirjat ovat kustantajilta loppu syksyllä ja uusi kirja on markkinoilla. Oppikirjojen ostaminen pelkän nimen perusteella on hankalaa.

Opetukseen käytetään myös selkokielisiä oppikirjoja ja -lehtiä sekä muuta selkokielistä lasten ja nuortenkirjallisuutta.

Koulut opettavat suomen kielen lisäksi Suomen yhteiskunnan ja kulttuurin tuntemusta. Sen takia myös muiden peruskouluissa opetettavien aineiden kirjoja tarvitaan. Lisäksi kouluilla tulee olla mahdollisuus saada virikkeitä suomalaisista lastenmusiikin, -kirjallisuuden ja -teattereiden esityksistä.

Eri maissa asuvien suomalaislasten ja -nuorten tarpeet saada Suomi-tietoutta ovat erilaiset. Ulkomailla asuvat ja kasvavat ovat kuitenkin parhaita kansainvälistyvän Suomi-kuvan levittäjiä maissaan. Vain harvat ulkomaanedustustot tukevat Suomi-kouluja oppimateriaalien osalta. Kuitenkin kaikkien edustustojen tehtäviin kuuluu Suomi-tietouden lisääminen.

ULKOSUOMALAISPARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMA

Ulkosuomalaisparlamentti pyytää opetushallitusta laatimaan luettelon käytettävistä tarkoituksenmukaisista oppikirjoista. Aineiston tulee sisältää tietoa myös esikoulumateriaalista ja selkokielisestä opetusmateriaalista. Opetushallitukselta toivotaan Suomen peruskoulujen kokeilu- ja kehittämisprojektien esittelyä ja eteenpäin välittämistä. Samoin toivotaan informaatiota opetussuunnitelmista ja oppimateriaalista, jota käytetään paluumuuttajalasten ja suomea tai ruotsia vieraana kielenä puhuvien lasten opetukseen Suomessa.

Ulkoasiainministeriön tulee laajentaa toimintaansa siten, että edustustot pitäisivät aktiivisesti yhteyttä Suomi-kouluihin mm. vierailemalla niissä ja toimittamalla kouluille sopivaa materiaalia.

Ulkosuomalaisparlamentti vetoaa kirjankustantajiin ja pyytää niitä lahjoittamaan ja myymään Suomen kouluissa käytettävää oppimateriaalia kuntien hankintahinnalla ulkomailla toimivien Suomi-koulujen käyttöön. Pyydämme kirjankustantajia toimittamaan oppimateriaaliluettelon Suomi-kouluille vuosittain.

Lisäksi Ulkosuomalaisparlamentin sihteeristöä kehotetaan neuvottelemaan lento- ja kuljetusyhtiöiden kanssa oppimateriaalin kuljettamisesta Suomi-kouluille edullisesti.

20. Suomi Collegen asema

Suomi College on perustettu vuonna 1896 Hancockiin Michiganiin. Se on ainoa oppilaitos USA:ssa, joka on laajapohjaisesti kiinnostunut Suomesta ja on halukas laajentamaan yhteistyötä suomalaisten kanssa.

Suomi Collegen perusti Suomi-Synodi, joka vastasi Suomen luterilaista kirkkoa. Kun Suomi-Synodin toiminta itsenäisenä kirkkokuntana päättyi vuonna 1962, siirtyi College amerikkalaiseksi oppilaitokseksi. Koulu on lähinnä opistotasoinen. Sen käytyään opiskelija voi siirtyä yliopistoon. Collegessa voi suorittaa Bachelor of Arts -arvosanan.

Suomi College on vuosien varrella muuttunut ja sen oppilasaines on muuttunut. Koulun profiilia on viime vuosina kohotettu huomattavasti. Se on alkanut tehdä yhteistyötä mm. Kuopion yliopiston kanssa ja koulun oppiaineita on lisätty. Suomi Collegessa voi opiskella mm. liiketaloustieteitä, taideaineita, matkailua ja teknisiä aineita. Siellä voi myös opiskella sairaanhoitajaksi tai fysioterapeutiksi. Koulu tekee yhteistyötä mm. Kuopion yliopiston, Kajaanin teknillisen oppilaitoksen, Porvoon matkailualan oppilaitoksen ja Malmin kauppaoppilaitoksen kanssa. Yhteistyötä suunnitellaan Jyväskylän yliopiston kanssa.

Monelle suomalaisnuorelle Suomi College olisi helpompi tie amerikkalaiseen koulumaailmaan tai kulttuuriin kuin suuret colleget. Lisäksi Suomi Collegessa opiskelee paljon nuoria, joilla on suomalaiset juuret ja jotka ovat kiinnostuneita tulemaan Suomeen lyhyehköksi ajaksi.

Oppilaita koululla on noin 500, joista hieman alle 30 %:lla on suomalaiset juuret.

ULKOSUOMALAISPARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMA

Ulkosuomalaisparlamentti kehottaa Suomen valtiovaltaa huomioimaan Suomi Collegen ainutlaatuisuuden ja tukemaan suomalaisten oppilaiden ja opettajien vaihto-ohjelmia Suomi Collegen kanssa. Lisäksi valtiovaltaa kehotetaan suunnittelemaan Suomi Collegen kanssa keinoja ja toimenpiteitä suomalaisen kulttuurin, tieteen ja liike-elämän edistämiseksi Pohjois-Amerikassa.

21. Suomi-koulujen taloudellinen ja muu tuki

Suomi-kouluja on noin 120 eri puolilla maailmaa. Ne antavat suomen kielen ja kulttuurin opetusta ensisijaisesti ulkosuomalaislapsille, joiden vanhemmista ainakin toinen on suomalainen. Opetus tapahtuu normaalin koulutyön lisäksi. Joissain kouluissa on myös aikuisryhmiä, pääasiassa lasten vanhempia ja isovanhempia. Oppilaita kouluissa on yli 3000, heistä aikuisia hieman yli 300. Koulujen ja oppilaiden määrä kasvaa vuosittain. Osa lapsista palaa Suomeen, osa osallistuu virallisiin kielikokeisiin ja osa opettelee kielen voidakseen keskustella suomalaisten sukulaistensa kanssa.

Opetusministeriö tukee opetusta siten, että 2/3 opettajan palkasta korvataan ja oppimateriaalista 100 markkaa/oppilas. Muita kuluja korvataan harkinnan mukaan. Tuettavassa ryhmässä tulee olla vähintään kuusi lasta. Tukea ei myönnetä aikuisopetukseen.

Tuen kokonaismäärä on viime vuosina kasvanut. Koulujen määrä on lisääntynyt suhteellisesti vielä enemmän, joten koulukohtaisen tuen määrä on pienentynyt.

On myös kouluja, jotka opettavat vain suomea äidinkielenään puhuvia lapsia. Näitä kouluja tuetaan huomattavasti vähemmän kuin ennen, vaikka niilläkin on merkittävä rooli työkomennuksella olevien perheiden lasten kielitaidon ylläpitäjinä. Tuen pieneneminen johtuu siitä, että työkomennuksella olevien perheiden tulotason katsotaan olevan korkeampi ja kielitaidon ylläpidon motivaation suurempi kuin ns. perinteisissä Suomi-kouluissa.

Suomi-Seura tukee kouluja perustamisessa, opetuslaitteiston ja -materiaalin hankinnassa, tapahtumien järjestämisessä sekä kielikokeeseen osallistumisessa. Apurahat ovat pieniä (1000-4000 mk), vaikka tuen määrää on viime vuosina lisätty.

Ulkomaanedustustot antavat taloudellista tukea vain 3 %:lle Suomi-kouluista, materiaaliavustusta 6 %:lle ja apua toimitiloihin 5 %:lle kouluista.

Lasten kielitaito ja sanavarasto voivat olla kovin eri tasoisia ryhmän koosta riippuen. Suomessa järjestettäviin valtakunnallisiin kielikokeisiin osallistuminen tai koulutodistukseen saatava merkintä suomen kielen osaamisesta lisäävät oppilaiden motivaatiota. Näiden oppilaiden lisäopetukseen ei kuitenkaan anneta ylimääräistä avustusta.

ULKOSUOMALAISPARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMA

Ulkosuomalaisparlamentti kehottaa opetusministeriötä turvaamaan Suomi-koulujen taloudellisen tuen jatkuvuuden ottaen huomioon Suomi-koulujen kasvavan lukumäärän ja opetuksen eriyttämisen tarpeet. Tuki tulee ulottaa kolmevuotiaisiin. Lisäopetus pienemmissä ryhmissä tulee taata kielikokeisiin valmistautuville.

22. Tiedotus ulkosuomalaisten opiskelumahdollisuuksista

Ulkosuomalaisyhteisöt eri puolilla maailmaa tarjoavat suomen kielen opetusta. Opetus tapahtuu vähäisin voimavaroin, koska sekä paikallinen että Suomesta saatava tuki on usein vajavaista.

Tämä tarjoaa haasteen sekä Suomen opetusviranomaisille että ulkosuomalaisyhteisöille itselleen. Verkottumista lisäämällä on mahdollista käyttää tehokkaammin hyväksi tarjolla olevia resursseja. Erityisesti tämä on tarpeen tiedotuksen lisäämiseksi suomen kielen opiskelumahdollisuuksista.

ULKOSUOMALAISPARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMA

Ulkosuomalaisparlamentti esittää, että opetusviranomaiset parantavat tiedotustaan ulkosuomalaisten mahdollisuudesta opiskella Suomessa. Ulkosuomalais-parlamentin sihteeristöä pyydetään koordinoimaan ulkosuomalaisyhteisöjen tietoa suomenkielisistä opiskelumahdollisuuksista maissaan.

23. Suomalaisten lasten äidinkielen opiskelu ulkomailla

Ulkosuomalaisen lapset käyvät yleensä paikallista koulua ja opiskelevat sen lisäksi useasti suomen kieltä Suomi-koulussa. Jotkut koulut antavat suomen opinnoista lisäpisteitä, jotka oppilaat saavat lukea hyväkseen kokonaispisteissään. Joissain saksalaiskouluissa suomen kielen opinnot korvaavat toisen tai kolmannen vieraan kielen.

Kansainvälistä koulua käyvän lapsen vanhemmat joutuvat korkeiden lukukausimaksujen lisäksi usein maksamaan myös äidinkielen opetuksesta yksityisopettajille.

ULKOSUOMALAISPARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMA

Ulkosuomalaisparlamentti toivoo opetusministeriön käyvän eri maiden opetusviranomaisten kanssa neuvotteluja suomalaisten lasten äidinkielen opetuksen saattamisesta korvaavaksi oppiaineeksi ulkomaisissa kouluissa. Lisäksi ulkosuomalaisparlamentti pyytää sihteeristöä selvittämään yhteistyömahdollisuuksia suomalaisten europarlamentaarikkojen kanssa tässä asiassa.

Päätöslauselmat 1998 Etusivu

Kansalaisuusasioita koskevat päätöslauselmat

Inkeriläisasioita koskevat päätöslauselmat

Kulttuuriasioita koskevat päätöslauselmat

Nuorisoasioita koskevat päätöslauselmat

Poliittisia ja virallisia asioita koskevat päätöslauselmat

Sosiaaliasioita koskevat päätöslauselmat

Senioriasioita koskevat päätöslauselmat

Talousasioita koskevat päätöslauselmat

Tiedotusasioita koskevat päätöslauselmat

Ulkosuomalaisparlamentin sääntöjä koskevat päätöslauselmat

Aloitteet, jotka USP käsitteli, mutta ei hyväksynyt

Aloitteet, joihin USP päätti olla ottamatta kantaa

USP päätti olla ottamatta kantaa itse aloitteeseen, mutta halusi kommentoida

Aloitteet, jotka siirrettiin Suomi-Seura ry:n mietittäväksi

Takaisin päätöslauselmasivulle

Sivun alkuun