Ulkosuomalaisparlamentti

Seniorivaliokunta

PL 11. Englanninkielinen eläkeläiskortti ulkosuomalaisille

Työeläkettä myöntävät työeläkevakuuttajat ovat jo 1980-luvulta lähtien toimittaneet eläkkeensaajille nk. työeläkekortin. Syksyllä 2008 uudistunut työeläkekortti toimii todisteena eläkkeellä olosta myös ulkomailla, ja siinä on suomen- ja ruotsinkielisen tekstin lisäksi englanninkielinen teksti This card entitles to discounts for pensioners. Vanha kortti on kuitenkin edelleen käyttökelpoinen Suomessa. Uudistuneen työeläkekortin voi tilata omalta työeläkevakuuttajalta. Uuden työeläkekortin voi tilata myös useimpien eläkevakuuttajien verkkosivujen kautta.

Työeläkekortti myönnetään vanhuuseläkkeen, varhennetun vanhuuseläkkeen, pysyvän täyden työkyvyttömyyseläkkeen tai työttömyyseläkkeen saajille. Työeläkekorttia ei lähetetä eläkepäätöksen mukana, vaan eläkevakuuttaja postittaa sen erikseen eläkepäätöksen antamisen jälkeen. Työeläkevakuuttajat TELA on lakisääteistä työeläketurvaa hoitavien työeläkevakuuttajien etujärjestö. Tela ylläpitää verkkosivuja. Kela myöntää kansaneläkkeen saajan kortin niille alle 65-vuotiaille Suomessa asuville eläkkeensaajille, jotka eivät saa työeläkettä.

ULKOSUOMALAISPARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMA:

Ulkosuomalaisparlamentti toteaa, että Suomen työeläkkeensaajille on ollut saatavissa englanninkielinen eläkeläiskortti vuodesta 2008 lähtien työeläkevakuuttajien kautta, joten aloite ei sinänsä aiheuta toimenpiteitä. Ulkosuomalaisparlamentin sihteeristöä pyydetään edelleen jatkamaan tiedottamista englanninkielisen työeläkekortin olemassaolosta ja sen hakemiskäytännöstä. Suomesta eläkettä saavia, joilla ei ole työeläkekorttia, kehotetaan tarvittaessa ottamaan yhteyttä asuinmaansa Suomen lähetystöön.


PL 12. Palvelutaloja ulkosuomalaisille paluumuuttajille

Tuki- ja palveluasumista sekä tehostettua palveluasumista tuottavat kunnat, järjestöt ja yksityiset yrittäjät. Asumispalvelut ovat sosiaalihuoltolain mukaisia sosiaalipalveluja, joiden järjestämisestä vastaa kunta. Koska vanhustenhuolto on Suomessa kuntien ja kaupunkien vastuulla ja palveluja tarjotaan vain oman paikkakunnan asukkaille, ei paluumuuttajavanhus voi ennen Suomeen muuttoaan anoa palvelutalo- tai seniorikotipaikkaa kunnallisesta hoitojärjestelmästä. Vanhusten määrä lisääntyy tulevina vuosina, ja jo nyt palvelutalopaikoista on monilla paikkakunnilla pulaa. Myös melkein poikkeuksetta yksityisillä palveluasumista tarjoavilla yhtiöillä ja säätiöillä on jonotuslista vapautuvista paikoista.

Suomeen paluumuuttaneet ikäihmiset ovat pääsääntöisesti sijoittuneet palveluasumisen piiriin ostamalla ennen muuttoa oman palveluasumista tarjoavan asunto-osakkeen, tai he ovat paluumuuttaneet ensin omaan tai vuokra-asuntoon ja hakeutuneet myöhemmin palveluasumisen piiriin.

Suomen Paluumuuttajat ry on toistuvasti hakenut rahoitusta Raha-automaattiyhdistykseltä paluumuuttajien oman palvelutalohankkeen toteuttamiseen. Hankkeeseen ei kuitenkaan ole tähän mennessä myönnetty avustusta. Suomen Paluumuuttajat ry:n palvelutalohankkeen mallina on käytetty jossain määrin tanskalaisten paluumuuttajien senioriasumisyhteisöä (Fredensborghusene), joka on ollut toiminnassa 1960-luvulta lähtien.

ULKOSUOMALAISPARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMA:

Ulkosuomalaisparlamentti ei ota kantaa itse aloitteeseen, mutta kehottaa sihteeristöä selvittämään paluumuuttajille tarkoitettujen palvelutalojen erilaisia rahoitus- ja toteuttamismahdollisuuksia yhdessä yhteistyöstä kiinnostuneitten paluumuuttajayhdistysten sekä ulkosuomalaistyötä tekevien tahojen kanssa.


PL 13. Lisäys vanhuuslakiin

Vanhuspalvelulaki eli laki iäkkään henkilön sosiaali- ja terveyspalvelujen saannin turvaamisesta on osa sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamista. Laki on tulossa voimaan heinäkuun alussa 2013. Vanhuspalvelulain soveltamisala on kunnan järjestämä iäkkäiden henkilöiden sosiaali- ja terveydenhuolto ja tietyin osin myös yksityinen toiminta. Iäkkäänä pidettäisiin lähtökohtaisesti 75 vuotta täyttänyttä henkilöä. Hyvinvoinnin edistämistä koskeva sääntely on myös vanhuuseläkettä saavia henkilöitä koskevaa.

Ikäihmisten sosiaaliturva koostuu sosiaali- ja terveyspalveluista ja toimeentuloturvasta. Sosiaali- ja terveysministeriö vastaa ikäihmisten palvelujen toimivuudesta. Se määrittelee palvelujen kehittämisen suuntaviivat, valmistelee lainsäädännön ja ohjaa uudistusten toteuttamista. Ministeriö myös valvoo palvelujen laatua alaistensa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston Valviran ja aluehallintovirastojen kautta. Kunnat järjestävät ikäihmisten tarvitsemat sosiaali- ja terveyspalvelut.

Sosiaali- ja terveydenhuollon kunnallisista palveluista säädetään Sosiaalihuoltolaissa 710/1982, Kansanterveyslaissa 66/1972 ja Erikoissairaanhoitolaissa 1062/1989.
Sosiaalihuoltolaki turvaa 75 vuotta täyttäneille pääsyn sosiaalipalvelujen tarpeen arviointiin seitsemäntenä arkipäivänä yhteydenotosta kuntaan. Terveyspalveluun pääsyn aikarajoista, hoitotakuusta, säädetään kansanterveys- ja erikoissairaanhoitolaeissa.

Kunnallisten sosiaali- ja terveyspalveluiden maksuista säädetään asiakasmaksulaissa ja
-asetuksessa. Kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta säädetään sosiaalihuoltolaissa, kansanterveyslaissa, erikoissairaanhoitolaissa sekä lääninhallituslaissa ja laissa sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta.
Yksityisten palveluntuottajien toimintaa säätelee lisäksi laki yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta.

Vanhuspalvelulakia tullaan pääasiassa soveltamaan kunnan vastuulla oleviin sosiaali- ja terveyspalveluihin eli asumisperusteisen sosiaaliturvan piiriin kuuluviin palveluihin. Ne ulkomailla asuvat suomalaiset, joilla ei ole kotikuntaa Suomessa, jäävät asumisperusteisten palvelujen ulkopuolelle ja pääsevät asumisperusteisten palvelujen piiriin ainoastaan paluumuutettuaan Suomeen.

ULKOSUOMALAISPARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMA:

Ulkosuomalaisparlamentti ei ota kantaa itse aloitteeseen, vaan esittää toiveena, että eduskunta sekä sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalilainsäädännön uudistuksia valmistelevat työryhmät ottaisivat ulkosuomalaiset huomioon aina, kun se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista.


PL 14. Vanhusten ja pitkäaikaissairaiden palvelusetelin hyväksyminen Thaimaassa käytettäväksi

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä antaa kunnalle mahdollisuuden tarjota asiakkaalle palvelusetelin kunnan järjestämisvastuulla olevien sosiaali- ja terveyspalvelujen hankintaan. Kunta päättää, millä tavalla se järjestää palvelut: tuottaako se ne itse, käyttääkö ostopalveluja vai antaako asiakkaalle palvelusetelin.
Kunta pitää luetteloa hyväksymistään palvelujen tuottajista. Kunta voi hyväksyä yksityisen palvelujen tuottajan, joka täyttää toiminnalle yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta ja yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa asetetut vaatimukset. Palvelun tuottajan pitää olla merkitty ennakkoperintärekisteriin, ja palvelun tuottajalla täytyy olla potilasvahinkolain mukainen tai muu vastuuvakuutus. Yksityisen palvelujen tuottajan palveluiden on oltava vähintään vastaavien kunnallisten palvelujen tasoisia. Kunta voi asettaa palveluille lisäksi vaatimuksia, jotka liittyvät asiakkaiden tarpeisiin, palvelujen määrään, laatuun tai kunnan olosuhteisiin.

Palvelusetelillä voi hankkia sellaisia sosiaali- ja terveyspalveluja, jotka kunnan tai kuntayhtymän kuuluu järjestää asukkailleen. Palvelusetelillä hankittava palvelu on vaihtoehto kunnan tai kuntayhtymän tuottamalle palvelulle.

ULKOSUOMALAISPARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMA:

Ulkosuomalaisparlamentti ei ota kantaa itse aloitteeseen, koska aloite koskee Suomessa vakituisesti asuvia henkilöitä, jotka kuuluvat Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvan piiriin ja joilla on kotikunta Suomessa. Ulkosuomalaisparlamentti kehottaa väliaikaisesti ulkomailla oleskelevia ottamaan palveluseteliasioissa yhteyttä oman asuinpaikkakunnan kunnan- tai kaupunginvaltuustoon ja/tai kotikunnan sosiaali- ja terveyslautakuntaan, joiden päätäntävaltaan kuuluu palvelusetelien käyttäminen, myöntäminen ja valvonta.

PL 15. Takuueläkkeen maksaminen ulkosuomalaiselle asuinmaahansa erikoistapauksissa

Suomen sosiaaliturva muodostuu sosiaalivakuutuksesta ja sosiaalihuollosta. Sosiaalivakuutus tarkoittaa niitä lähinnä lakisääteisiä toimenpiteitä, joiden tarkoitus on vakuutusmenetelmällä turvata yksilön toimeentulo määrätyissä sosiaalisissa riskitilanteissa. Sosiaalivakuutukseen kuuluvat lakisääteinen eläkevakuutus, sairausvakuutus, tapaturmavakuutus ja työttömyysvakuutus.

Suomen lakisääteinen eläkevakuutus koostuu kansaneläkkeestä ja työeläkkeestä. Kansaneläkkeen piirissä on koko väestö. Työeläketurvan piirissä on koko työvoima, yrittäjät mukaan lukien. Työeläkkeet voidaan jakaa julkisen ja yksityisen sektorin eläkkeisiin. Kansaneläkkeestä huolehtii eduskunnan alainen Kansaneläkelaitos (Kela). Yksityisen sektorin eläkeasioita hoitavat eläkelaitokset. Niiden keskuslaitoksena toimii Eläketurvakeskus. Julkisen sektorin eläkkeistä vastaavat Kuntien eläkevakuutus ja Valtiokonttori. Kansaneläke turvaa kaikille eläkeläisille perustoimeentulon.
Työeläkkeen suuruus vaikuttaa kansaneläkkeeseen. Jos henkilöllä on pieni työeläke tai ei lainkaan työeläkettä, hän saa kansaneläkkeen täysimääräisenä. Kansaneläkkeen määrä pienenee työeläkkeen määrän kasvaessa. Kansaneläkettä ei jää lainkaan maksettavaksi, jos ansioeläkkeitten määrä ylittää tietyt tulorajat. Maaliskuun alussa 2011 tuli voimaan laki takuueläkkeestä. Takuueläke on Kelan myöntämä etuus pienituloisille eläkkeensaajille.

Takuueläke on vakituisesti Suomessa asuville myönnettävä etuus, joka perustuu Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan. Asumiseen perustuvaan sosiaaliturvaan ovat oikeutettuja kaikki, jotka asuvat vakinaisesti Suomessa, eikä sosiaaliturvan piiriin kuulumiseen vaikuta henkilön kansalaisuus. Suomessa asuvaksi katsotaan sellainen henkilö, jolla on vakinainen asunto ja koti Suomessa ja joka jatkuvasti pääasiallisesti oleskelee Suomessa.

Sosiaaliturvasta muuttotilanteessa on määräyksiä Suomen omassa kansallisessa lainsäädännössä, EU-oikeudessa ja Suomen solmimissa sosiaaliturvasopimuksissa. Sosiaaliturvasopimukset syrjäyttävät yleensä kansallisen lainsäädännön, kun taas EU-oikeus syrjäyttää sekä kansallisen lainsäädännön että sosiaaliturvasopimusten määräykset. Suurin osa Suomen ja muiden EU-maiden sosiaaliturvasta on asumisperusteista. Tämä tarkoittaa, että sosiaaliturvan piiriin kuuluvat vain maassa asuvat henkilöt.

Siitä, kenen katsotaan asuvan Suomessa ja mitä poikkeuksia pääsääntöön on, säädetään laissa asumisperusteisen sosiaaliturvan soveltamisesta. Joissakin etuuksissa ratkaisevaa on, onko henkilöllä kotikuntalain mukaan katsottava olevan kotikunta Suomessa.

Suomessa asuminen ratkaistaan asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön
soveltamisesta annetun lain (1573/1993) 3, 3a ja 4 §:n mukaan. Takuueläke on EY-asetuksen 883/2004 artiklan 58 mukainen vähimmäisetuus, mutta sitä ei makseta ulkomaille. Takuueläkettä voidaan kuitenkin maksaa henkilölle, joka oleskelee ulkomailla tilapäisesti.

Takuueläke voidaan myöntää Suomessa asuvalle 16 vuotta täyttäneelle henkilölle, joka
saa takuueläkkeeseen oikeuttavaa eläkettä (esimerkiksi kansaneläke) tai on takuueläkkeestä annetun lain mukainen maahanmuuttaja. Myöntäminen edellyttää lisäksi, että hakijan eläketulot ovat alle takuueläkkeeseen oikeuttavan tulorajan. Takuueläkkeen hakijan on haettava Suomesta ja muista maista kaikki eläkkeet, joihin hänellä olisi oikeus. Esimerkiksi vuonna 2012 täyteen kansaneläkkeeseen (608,63 euroa kuukaudessa) oikeutetulle eläkeläiselle maksetaan takuueläkettä 105,10 euroa kuukaudessa, ja hänen kokonaiseläketulonsa ovat täyden takuueläkkeen määrä eli 713,73 euroa kuukaudessa.

ULKOSUOMALAISPARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMA:

Ulkosuomalaisparlamentti ei ota kantaa aloitteeseen, koska aloitteen aiheena on takuueläke, joka on Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan kuuluva etuus, jota ei makseta Suomen ulkopuolelle.


PL 16. Ikääntyvien ulkosuomalaisten kuntoutustarpeen kartoittaminen

Ulkosuomalaisten keskuudessa on huomattava joukko ikääntyviä ihmisiä. Monet ovat muuttaneet etelän lämpöön osin terveydellisistäkin syistä. Ikääntyminen ja sen mukana tulevat erilaiset toimintarajoitteet eivät kysy kotimaata. Lisärasite on vieras kieliympäristö.

Esimerkiksi Ruotsissa äidinkielisiä palveluita usein ole otettu huomioon.
Ikääntyvien ulkosuomalaisten tutkimus- ja kartoitustarpeesta on olemassa aiemmissa istunnoissa laaditut päätöslauselmat 34/1998, 2/2000 ja 42/2005.

ULKOSUOMALAISPARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMA:

Ulkosuomalaisparlamentti ei ota kantaa itse aloitteeseen, mutta kehottaa sihteeristöä selvittämään mahdolliset tutkimustyötä tekevät tahot, jotka olisivat kiinnostuneita kartoittamaan ikääntyvien ulkosuomalaisten kuntoutustarpeen ja omakielisten palvelujen saatavuuden. Samalla sihteeristöä pyydetään selvittämään näiden organisaatioiden halukkuus osallistua hankkeen rahoitukseen tai rahoitushakemuksiin.



* Sivun alkuun


Ulkosuomalaisparlamentin pysyvä sihteeristö / Utlandsfinländarparlamentets permanenta sekretariat
/ Permanent Secretariat of the Finnish Expatriate Parliament
SUOMI-SEURA RY - FINLAND-SAMFUNDET - FINLAND SOCIETY
Mariankatu 8, 00170 Helsinki, Finland
Tel: +358-(0)9-684 1210, Fax: +358-(0)9-684 121 40
E-mail: info@usp.fi

Päivitetty: 13.3.13 Webmaster